BANCROFT & DAIN

Robert Schumann: Alkusoitto, Scherzo ja Finaali op. 52 23’
   Ouvertüre: Andante con moto - Allegro
   Scherzo: Vivo - Trio: L’istesso tempo
   Finale: Allegro molto vivace

Kaija Saariaho: Quatre Instants 22’
   Attente
   Douleur
   Parfume de l’instant
   Résonances

Väliaika 20’

Robert Schumann: Sinfonia nro 1 B-duuri op. 38, “Kevät” 32’
   Andante un poco maestoso – Allegro molto vivace
   Larghetto
   Scherzo (Molto vivace)
   Allegro animato e grazioso

Konsertin arvioitu päättymisaika on noin klo 20:50. Konsertti on katsottavissa suorana lähetyksenä Tapiola Sinfoniettan Youtube-kanavalla.

Robert Schumann: Overture, Scherzo & Finale op. 52 23’
   Ouvertüre: Andante con moto - Allegro
   Scherzo: Vivo - Trio: L’istesso tempo
   Finale: Allegro molto vivace

Kaija Saariaho: Quatre Instants 22’
   Attente
   Douleur
   Parfume de l’instant
   Résonances

Paus 20’

Robert Schumann: Symfoni nr 1 B-dur op. 38 32’
   Andante un poco maestoso – Allegro molto vivace
   Larghetto
   Scherzo (Molto vivace)
   Allegro animato e grazioso

Konserten med paus tar slut ca 20.50.

Du får gärna ta bilder av konserten utan blixt. Kom ihåg att tagga oss! #tapiolasinfonietta
Alla slags inspelning av konserten är förbjuden.
Ta hänsyn och använd dofter sparsamt.
Vi följer principerna för trygga rum.

Robert Schumann: Overture, Scherzo & Finale op. 52 23’
   Ouvertüre: Andante con moto - Allegro
   Scherzo: Vivo - Trio: L’istesso tempo
   Finale: Allegro molto vivace

Kaija Saariaho: Quatre Instants 22’
   Attente
   Douleur
   Parfume de l’instant
   Résonances

Intermission 20’

Robert Schumann: Symphony nr. 1 B-major op. 38 32’
   Andante un poco maestoso – Allegro molto vivace
   Larghetto
   Scherzo (Molto vivace)
   Allegro animato e grazioso

The concert ends at c. 8:50 pm, including intermission.

You are free to take photos of the concert without flash. Remember to tag us! #tapiolasinfonietta
Recording of any kind during the concert is prohibited.
Please be considerate and use fragrances sparingly.
We have adopted the principles for safer space.

Ryan Bancroft on Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri jo neljättä vuotta ja pidetty kapellimestari, jonka amerikkalaisen rento ja lempeä olemus heijastuu muusikoihin. Bancroftia onkin luonnehdittu sydämelliseksi ja tunteiden kautta eläväksi taiteilijaksi. Tapiolassa Bancroft on johtanut useita konsertteja yhdistellen klassikoita, vähemmän tunnettuja teoksia ja kantaesittäen uusia.

Bancroft on opiskellut orkesterinjohtoa Skotlannin kuninkaallisessa konservatoriossa, mutta aloittaessaan orkesterinjohdon opinnot hän oli ehtinyt jo hankkia laaja-alaisen musiikillisen sivistyksen soittamalla trumpettia, harppua, huilua ja selloa sekä ghanalaista tanssia ja musiikkia. Musiikillinen monipuolisuus on kenties lapsuuden peruja, jossa isä kuunteli jazzia ja äiti hard rockia.

Tapiola Sinfoniettalla ja Katharine Dainilla on läheinen suhde, sillä Dain muistetaan Sinfoniettan residenssitaiteilijana parin vuoden takaa. Vielä tarkemmin sanottuna hänet muistetaan Tapiolasalin lavalta rikkaasta, syvästä äänestään. Katharine esittää mielellään niin ooppera-, orkesteri- kuin kamariorkesterimusiikkia, mutta hän tekee myös levytyksiä ja saa käyttää luovuuttaan niiden suunnittelussa.

Musiikki tuli Katharinen elämään nuorena kuorolaulun kautta, ja aikuisena hän suuntautui solistiselle uralle. Hänen repertuaarinsa on poikkeuksellisen kattava, eikä hän haluakaan erikoistua turhan kapeasti tiettyyn lajityyppiin laulajana.

Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.

Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.

Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä syksyllä 2021 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dalia Stasevska. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin päävierailijana toimi 2020–2023 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.

Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.

Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa, Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.

Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007, ja keväällä 2021 julkaistiin orkesterin oma SL Classiclive -konserttiapplikaatio. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.

Robert Schumannin Alkusoitto, scherzo ja finaali op. 52 syntyi kuumeisena sävellysvuonna 1841, samoihin aikoihin ensimmäisen sinfonian ja d-molli-sinfonian (nro 4) varhaisversion kanssa. Sinfoninen suunnitelma ulottui alun perin myös op. 52:een, jolle säveltäjä suunnitteli otsikoita ”sinfonia nro 2”, ”sarja” ja ”symphonette”, ennen kuin tyytyi vain kirjaamaan teoksen nimeen valmistuneet kolme osaa. Teos sai kantaesityksensä vuonna 1841 Leipzigissa Ferdinand Davidin johdolla.

Alkusoitto, scherzo ja finaali on proosallisesta otsikostaan huolimatta erittäin runollinen, Schumannin parhaimpiin kuuluva teos, joka esiintyy ohjelmistossa harvoin lähinnä epätavallisen lajityyppinsä ja kestonsa (n. 20’) vuoksi. Puuttuvaa hidasta osaa kompensoi alkusoiton hidas johdanto (Andante con moto), joka lataa musiikin vahvoilla kontrasteilla ja alakuloisella tunnevireellä, josta nopea taite (Allegro) sipsuttaa esiin viattomana. Jatko tuntuu seuraavan enemmän salaisen kertomuksen kuin sinfonisen allegron logiikkaa.

Scherzon laukkaavissa rytmeissä korostuu edelleen romanttinen balladimaisuus, jota lyhyt, viehkeä ja kertautuva välitaite jatkaa. Finaali (Allegro molto vivace) tavoittelee monumentaalisempia otteita, mutta sielläkin nousee pääosaan raikas lyyrisyys, joka sitoo teoksen eri aiheita, tunnelmia ja soitinnusta hienostuneesti yhteen. Jämerä loppuhuipennus tuo päätökseen dynaamisuutta.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Kaija Saariaho tutki teoksissaan eri tiloja ja niiden transformaatioita – mielentilojen muutoksia, jotka kuvastuvat musiikillisen materiaalin muutoksissa. Quatre instants (“Neljä hetkeä”) on laulusarja rakkaudesta, joka muistuttaa kaikesta siitä mikä ympäröi tunnetta: Kaipausta (Attente), odotuksen tuskaa (Douleur), hetken tiivistymistä yhteen aistimukseen – tuoksuun (Parfume de l’instant), sekä muistoja (Résonances), jossa edeltävät kokemukset kuuluvat etääntyvinä, jo toisiksi muuttuvina kaikuina.

Quatre instants on musiikillisesti yhtenäinen laulusarja, jossa ensimmäisen laulun johdanto virittää kaihossa kiemurtelevan tunteen, joka toisessa laulussa kiehuu jo kärsimättömänä. Täyttymyksen hetkeen liittyy orientaaliseen vivahtava pysähtyneisyys ja finaalin tyyntymiseen myös hiljainen haalistuminen. Musiikilliset ja draamalliset jännitteet edellyttävät maailmanluokan sopraanoa ja teos erottuukin vokaalisessa vaativuudessaan Saariahon muusta laulutuotannosta.

Libanonilaiskirjailija Amin Maalouf oli Saariahon pitkäaikainen yhteistyökumppani, mm. oopperan Kaukainen rakkaus (2000) libretisti. Keväällä 2003 Pariisissa kantaesitetty Quatre instants syntyi aluksi sopraanoäänelle ja pianolle, mutta orkesteriasussaan se tavoittaa vielä leiskuvammat värit.

Saariaho sävelsi Quatre instantsin Karita Mattilalle: ”Se että hetket liittyvät rakkauden eri kasvoihin, johtuu varmaankin niistä monista elämyksistä, joita Karita on antanut minulle oopperalavoilla tulkitessaan erilaisia rakastavan naisen rooleja."

"Amin Maalouf antoi useita lyhyitä tekstejä, joista valikoitui kolme, ja neljännen hän kokosi pyynnöstäni kolmen edeltävän runon materiaalista. Tämä viimeinen laulu sulkee sarjan, jossa nainen palaa alun odotuksen tunnelmaan, mutta mieli täynnä muistoja koetusta. Sanat ja lyhyet fraasit ovat koodeja jotka kätkevät taakseen runsaan elämysmaailman väreineen, tuoksuineen.”

Teosesittely: Antti Häyrynen

”Sävelsin teoksen kevään innostamana; kevään joka tulee meille aikuisinakin aina yhtä uutena ja yllättävänä. En halunnut kuvailla tai maalailla, mutta uskon että vuodenaika vaikutti paljon teoksen hahmotukseen”, kirjoitti Robert Schumann Ludwig Spohrille. Sinfonia nro 1 B-duuri op. 38 syntyi tammikuussa 1841 yhdessä inspiraation leimahduksessa: pianopartituuri valmistui neljässä päivässä ja soitinnus viikkoa myöhemmin. Schumannille oli noina vuosina sekä säveltäminen että elämä helppoa – kymmenen vuotta myöhemmin molemmat olivat umpikujassa.

Kevät oli 1800-luvun taiteilijoille monin tavoin vertauskuvallinen vuodenaika. Luonto herää, kukat puhkeavat, rakkaus ja inspiraatio syttyvät ja kansakunnat kapinoivat (1848). Schumann suunnitteli alun perin sinfonian eri osille otsikoita: 1. Kevään herääminen. 2. Ilta. 3. Iloiset leikkikaverit. 4. Kevät täydessä kukoistuksessaan, mutta torjui myöhemmin ajatuksen liian ohjelmallisena. Kevät esiintyy sinfoniassa vertauskuvallisena, mutta myös psyykkisenä prosessina, jolle luonnonilmiöt toimivat herätteenä.

Ensimmäisen osan avaavaan fanfaariaiheeseen (Andante un poco maestoso) kätkeytyy myös Adolf Böttgerin runosäe O wende, wende deinen Lauf, im Tale blüht der Frühling auf!, ”Oi, käännä ja muuta kulkusi, laaksossa puhkeaa kevät!“ Schumann rakentaa idyllisen puupuhallinkohtauksen kautta sillan johdannosta energiseen päätaitteeseen (Allegro molto vivace). Hieman episodimaisessa kehittelyssä innostus ja elinvoima tempaavat mukaansa ja nivovat dramaattisen pääteeman ja kodikkaat sivuaiheet yhteen.

Hitaan osan (Larghetto) liedmäistä sävelmää tukee punnittu ja säästeliäs orkestrointi: pasuunat lipuvat mukaan vasta koodan taidokkaassa modulaatiossa. Teema on jäljitetty Frauenliebe und -leben -laulusarjaan, mikä liittää hitaan osan musiikin Claraan. Intohimot nousevat esiin spontaanisti ja raukeavat osan päättävään diminuendoon.

Scherzon (Molto vivace) jykevällä pääteemalla on kumppaninaan puupuhallinten leikkisä vasta-aihe. Ensimmäinen trio on marssimainen vuoropuhelu jousien ja puhallinten välillä, toinen perustuu puolestaan pirteälle tanssiaiheelle.

Finaalissa (Allegro animato e grazioso) Schumann tavoittelee monumentaalisuutta sonaattimuodolla. Jousien komean fanfaarieleen jälkeen sirosti steppaileva pääteema – pianosarja Kreislerianan päätöksestä – tuntuu ilakoivan sinfonisen vakavuuden kustannuksella, mutta Schumann varoitti, ettei teemaa tulee käsitellä liian kevytmielisesti.

Kehittelyssä energiavirta pyörittää tätäkin aihetta yllättävien ja dramaattisten käänteiden läpi. Käyrätorvien Adagio-kadenssi muistuttaa avausosan juhlavuudesta ja huilun vastaus siihen kertoen kevään iloista. Finaalin vaihtelu kevyesti tanssivan ilakoinnin ja tuikean draaman välillä on jyrkkää. Loppu silataan vimmaisella kiihdytyksellä.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Arvo Pärt sävelsi kolme ensimmäistä sinfoniaansa vuosina 1964-71, mutta kesti 37 vuotta ennen kuin hän palasi täysin toisenlaisena säveltäjänä sinfoniamuotoon. Sinfonia nro 4 valmistui vuonna 2008 ja se on omistettu venäläiselle liikemiehelle ja oppositioaktivisti Mihail Hodorkovskille.

Kantaesityspaikkansa nimeä kantavan kolmiosaisen sinfonian kantaesitti Los Angelesin filharmonikot Esa-Pekka Salosen johdolla vuonna 2009. Enkelien kaupunkiin viittaa peräisin sinfonian musiikillinen teema, ”Suojelusenkelin kaanon”, jota Pärt käytti kuoroteoksessaan Kanon pokajanen (1997). Aihe kuuluu sinfoniassa lähinnä fragmentoituna taustatekijänä, jota enemmän hajautetaan ja häivytetään kuin muunnellaan tai kehitellään. Silti rukouksen kirkkoslaavinkieliset aksentit ja intonaatio kuuluvat myös orkesteritekstuurissa. Askeettisen värityksensä teos saa orkesterista, josta puuttuvat kaikki puhaltimet.

Sinfonian ominaisluonne on mietiskelevä ja viileän kaunis, vain hetkittäin dynaaminen. Kaksi ensimmäistä osaa, Con sublimità ja Affanoso, ovat staattisia, liukuvien sointien freskoja, ja finaali (Deciso) tiivistyy ratkaisemattomaksi marssiksi. Avausosan vire on traaginen. Pitkät, korkealla kiirivät ja matalalla möyrivät jousilinjat sekä kellojen kilahdukset antavat osalle mystisen ja rituaalisen valituslaulun sävyn. Musiikki taivaltaa jatkuvuutta ilmaisevissa kaanoneissa, jotka päätyvät kohmeiseen rauhaan (Pacato).

Toinen osa liikuttelee samoja elementtejä, mutta uppoaa syvemmälle kärsimyshistoriaan (Affanoso). Pärt on luonnehtinut teosta ”kumarrukseksi inhimilliselle hengelle ja arvokkuudelle”, jonka ytimenä on ilmaisunvapaus. Sitä ovat koetelleet Pärtin kokemukset Neuvosto-Eestissä sekä toisinajattelijoiden kohtalo Putinin Venäjällä.

Lyhyt finaali käynnistyy rauhassa, mutta jännitteet kiristyvät (Insistetemente) riitasoinnuiksi, joita viulusoolo, harppu ja läpikuultava jousitekstuuri (Con intimo sentimento) yrittävät hälventää. Loppuun kasvaa kaanonliikkeestä syntyvä marssi (Deciso), joka etenee päättäväisesti, mutta raukeaa viimein kellon kalahdukseen.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Then, young girls naked and slender as reeds,
Danced the Shadow of the North Wind.
First they stood quiet as a field of corn
upon a still day.

And muted drums murmured of the drowsy heat.
Then the reed pipes
whispered of the evening breeze,

And the dancers’ arms rippled
like a breeze-stirred meadow
When the grass is high.

Then they moved gently as leaves flutter with the first breathing of a storm.
The wind strengthened to the melody of harps
And they swayed like papyrus
bowing in the marsh.

And the music heralded the storm
They were like trees where branches
Clasp, great winds and cater their leaves
As tempest driven offerings to the racing clouds.

Thunder muttered to the surge of drums
Until it seems that we were encompassed by a mighty storm
And as the music drifted into peace
The dancers’ rhythm turned to gentleness
Then the music enfolded quietness
And they were still, as trees upon a silent evening.

Always must I be Pharaoh,
Remote and wise and undisturbed
With no save Neyah I put off this garment of control.

I could not even be impatient
When the mirror showed my hair unsmooth,
Nor if the outline of my eye was smudged,
Could I throw wax upon the floor,
As I sometimes longed to do.

Always I had to preserve an unflawed calm,
As though the light around me shore like pearl
Instead of being flickered with the red of anger.

None knew that I felt like a harp to tightly strung,
Which at a touch giving forth harsh discords.

That crowns and wigs and
ceremonial robes were heavy
After a tunic and loose hair,
That to sit immobile a throne tired my muscles
Which were used to freedom.

In the temple I had been much alone
But now except when I was sleeping,
or in my sanctuary,
People were always with me,
People to whom I must be wise and kind.

There was no one who knew my secret
doubts and fears,
Or heard the foolish,
angry words that did not pass my lips,
But shouted in the silence of my thoughts.

Neyah and I were together, yet I was lonely:
Though I had his companionship,
I longed for that double link where each to each
Is like the balanced scale.

I could not tell Neyah of my longings,
Because I feared he would be sorrowful if he knew
That though I ruled beside him,
I still felt the loneliness of all women
Who do not have a man to share their lives with.

Tapiola Sinfonietta on vakiinnuttanut asemansa Suomen johtavana kamariorkesterina. Vuonna 1987 perustettu Espoon kaupunginorkesteri on 43 soittajan dynaaminen kokoonpano, jonka raikkaat ja vivahteikkaat tulkinnat saavat kiitosta aikakaudesta ja tyylisuunnasta riippumatta.

Orkesteri esiintyy usein ilman kapellimestaria, mikä kuuluu kamarimusiikillisena yhteissoittona, jossa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli.

Vuodesta 2000 alkaen orkesterilla on ollut johtamismalli, jossa orkesterin taiteellisesta suunnittelusta vastaa kahden muusikon ja intendentin muodostama johtoryhmä. Keskustelevuus ja monitaiteellisuus ulottuvat myös yhteistyöhön taiteellisten partnereiden, residenssitaiteilijoiden sekä vierailevien kapellimestarien ja solistien kanssa. Kaudella 2024/25 taiteellisina partnereina toimivat kapellimestari Ryan Bancroft ja kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman. Residenssitaiteilijana työskentelee pianisti Irina Zahharenkova.

Orkesterin kotisali on Espoon kulttuurikeskuksessa, ja esiintymiset saavuttavat kuulijoita myös konserttisalien ulkopuolella. Poikkeuksellisen laaja-alainen yleisötyö tavoittaa Espoossa kaikki ikäryhmät kohtuvauvoista senioreihin.

Orkesteri vierailee säännöllisesti kotimaisilla festivaaleilla. Vierailut ulkomailla ovat vahvistaneet kansainvälistä tunnettuutta palkitun diskografian ohella.

www.tapiolasinfonietta.fi
Kuva: Maarit Kytöharju

Oikeudet muutoksiin pidätetään / Subject to change without notice

*poissa syksyn 2024 / Absent fall 2024