Kaija Saariaho: Lichtbogen 20'

Brett Dean: Carlo 21'

Marzi Nyman: Konsertto sähkökitaralle ja orkesterille nro 2, ke. 30'

Konsertin arvioitu kesto on n. 90 min, ja se loppuu n. klo 20.00.

Kaija Saariaho: Lichtbogen 20'

Brett Dean: Carlo 21'

Marzi Nyman: Elgitarrkonsert nr 2, uruppf. 30'

Konserten är cirka 90 minuter lång, och den avslutas omkring kl. 20.00.

Du får gärna ta bilder av konserten utan blixt. Tagga oss gärna @tapiolasinfonietta.
Alla slags inspelning av konserten är förbjuden.
Ta hänsyn och använd dofter sparsamt.
Vi följer principerna för trygga rum.

Kaija Saariaho: Lichtbogen 20'

Brett Dean: Carlo 21'

Marzi Nyman: Concerto for Electric Guitar and Orchestra No. 2 world premiere 30'

The concert lasts approximately 90 minutes, and ends around 8:00 p.m.

You are free to take photos of the concert without flash. You may tag us @tapiolasinfonietta.
Recording of any kind during the concert is prohibited.
Please be considerate and use fragrances sparingly.
We have adopted the principles for safer space.

Sveitsiläinen kapellimestari Nina Haug on saanut muusikoilta kiitosta syvällisestä musikaalisuudestaan ja innostavasta persoonallisuudestaan. Kaudella 2025/26 hän johtaa konsertteja Magdeburgin filharmonisen orkesterin, Kristiansandin sinfoniaorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan kanssa. Hänen uransa viimeaikaisia kohokohtia ovat konsertit Norjan radion orkesterin, Filarmonica de Stat Dinu Lipattin ja Sinfonietta Schaffhausenin kanssa Tonhalle Zürichissä. Hän on tehnyt yhteistyötä useiden nuoriso-orkestereiden kanssa, muun muassa NOR59:n kanssa vuoden 2024 Pähkinänsärkijä-tuotannossa ja viimeksi Ukrainan kansallisen nuoriso-orkesterin ja Orchestra Giovane -orkesterin kanssa Sveitsissä. Talvella 2022 hän johti joulugaalassa kuoroa, lastenkuoroa, solisteja ja orkesteria Norjan kansallisoopperassa Oslossa.

Nina Haug asuu tällä hetkellä Oslossa, jossa hän on Norjan eliittiohjelman Dirigentforumin jäsen. Tämän ohjelman kautta hän työskentelee säännöllisesti orkestereiden, kuten Ruotsin radion sinfoniaorkesterin, Bergenin filharmonisen orkesterin ja Trondheimin sinfoniaorkesterin kanssa. Hän osallistui tunnettuun Conducting Academyyn vuoden 2024 Gstaad Menuhin -festivaalilla ja vuoden 2023 Järvi Academyssä Virossa. Valmistuttuaan orkesterinjohtamisen maisteriksi Norjan musiikkiakatemiassa vuonna 2024 hän työskentelee nyt johtamisen opettajana.

Kapellimestariuransa lisäksi Nina Haug on suorittanut pianonsoiton maisterintutkinnon Sibelius-Akatemiassa Helsingissä ja työskennellyt solistina, kamarimuusikkona ja laulun säestäjänä. Hän debytoi solistina Tonhalle Zürichissä vuonna 2022 Tšaikovskin ensimmäisellä pianokonsertolla ja soitti Alban Bergin Kammerkonzertin solistina Helsingin Musiikkitalossa. Nina Haug nauttii säännöllisesti johtamisesta pianon ääressä. Hänen opettajiaan ovat olleet Matti Raekallio, Tuija Hakkila, Gerold Huber ja Silke-Thora Matthies

Joonas Tikkanen on visuaalisen suunnittelun huippunimi, jolla on pitkä kokemus esityssuunnittelusta näyttämö-, sirkus- ja installaatiotaiteen parissa. Tikkanen on valmistunut Tampereen Taiteen ja viestinnän oppilaitokselta valo- ja videosuunnittelun koulutuslinjalta vuonna 2012. Hän on työskennellyt alalla vuodesta 2005 lähtien ja tehnyt ensimmäiset suunnittelutyönsä vuonna 2008. Hän on suunnitellut visuaalisia kokonaisuuksia useihin teoksiin tanssin, teatterin, musiikin sekä sirkus- ja installaatiotaiteen saralla.

Hänen viimeaikaisia suunnittelutöitään on nähty Tampereen Filharmonian, Tampere Talon ja Tampereen Teatterin yhteistuotantona tehdyssä Taru Sormusten Herrasta suurtuotannossa, Lauri Porran Helsingin Juhlaviikoilla Senaatintorin portailla esitetyssä Basso-teoksessa, Johanna Nuutisen HZ, Hyöky ja Skin Hunger tanssiteoksissa, Kenneth Kvarnströmin Bolero 2.0 tanssiteoksessa, Tero Saarisen tanssiteoksessa nimeltä Wedge sekä Tukholman Kaupunginteatterin päänäyttämöllä Kulla Gulla ja A Chorus LIne teatteriteoksissa.

Joonas Tikkanen on Tapiola Sinfoniettan kumppani Indie-sarjan konserttien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Nuori Kaija Saariaho (1952–2023) oli kiinnostavalla tavalla erilainen säveltäjä kuin 2000-luvun alussa maailmanmaineeseen kohonnut Saariaho. Runolliseen herätteeseen yhdistyi päättäväinen kokeilunhalu, joka tutkaimen lailla tunkeutui syvälle erilaisiin ilmiöihin ja niiden taakse.

Lichtbogenista Saariaho kertoi näin: ”Sävellyksen nimi Lichtbogen (Valokaaria) on muisto revontulista, jotka näin pohjoisella taivaalla joulukuussa 1984: katsellessani hiljaisessa yössä värähtelevien hauraantuntuisten valojen valtaamaa taivasta alkoi musiikki muotoutua mielessäni.”

Lichtbogen valmistui vuonna 1986 Pariisissa, ja Saariaho käytti siinä ensi kertaa tietokonetta puhtaan soitinmusiikin tuottamiseen: ”Erityisesti harmonian ja rytmin työstämiseen on käytetty tietokoneen avulla luotua materiaalia. Harmonian pohjana ovat analyysit sellon huiluäänistä, jotka on särjetty vähittäisesti hälyksi jousen painetta lisäämällä ja sen paikkaa muuttamalla. Rytmimateriaali on luotu omalla ohjelmaverkostollani, joka sallii erilaisten siirtymien tuottamisen musiikin eri parametreille. Kaikki tietokonetyö on tehty Ircamissa.”

Yötaivaalla hiljaisina hulmuavat revontulet ovat epätodellinen näky, joka tuntuu tulevan toisesta tilasta ja ajasta. Lichtbogenissa vellovat särjetyt soitinäänet horisonttia laajentavien sointikenttien keskellä. Eri materiaalit, rakenteet ja elementit tunkeutuvat vapaasti toistensa alueille, äänenväreistä kuvastuu mittaamaton etäisyys, mutta ne myös vetävät kuulijan ilmiön sisälle.

Tämä ei ehkä ole sitä musiikkia, jota revontulet tuottavat – hiljaisuus on niitä määrittävä ominaisuus – vaan enemmänkin musiikkia, jota ne kuuntelevat. Huilistin elektronisesti muokattuihin sanoihin kätkeytyy viesti Henry Vaughanin runosta The World: ”Olen nähnyt toisenlaisen yön ikuisuuden...”

Teosesittely: Antti Häyrynen

Australian Brisbanessa syntynyt Brett Dean (s. 1961) edustaa välillä uhanalaiseksi muuttunutta, mutta jälleen elpymisen merkkejä osoittanutta säveltäjämuusikon perinnettä. Dean muutti 1980-luvulla Länsi-Saksaan ja soitti vuosina 1985–99 altto­viulua Berliinin filharmonikoissa.

1980-luvun lopulta lähtien Dean työskenteli improvisoijana ja säveltäjänä kokeellisissa elokuva- ja radioprojekteissa. Niistä on kummunnut hänen kiinnostuksensa elektronisiin välineisiin ja kollaasimaisiin tekniikkoihin. 2000-luvun alussa hän palasi Australiaan ja on keskittynyt säveltäjän työhön.

Venosan ruhtinas Carlo Gesualdo (1566–1613) löysi 26. lokakuuta 1590 vaimonsa Maria d’Avolosin ja tämän rakastajan Don Francesco Carafan itse teossa ja tappoi molemmat. Tästä sai alkunsa musiikin historian erikoisimpiin kuulunut säveltäjäura, jonka aikana Gesualdo loi harmonisesti rohkeita ja säännöistä piittaamattomia madrigaaleja ja kirkkomusiikkia. Teoksia on arveltu vakavasta depressiosta kärsineen säveltäjän synnintunnustuksiksi tai katumusharjoituksiksi.

Gesualdon hahmo on kiinnostanut taiteilijoita kautta aikain ja viime vuosina häntä ovat käsitelleet mm. Alfred Schnittke oopperassaan Gesualdo (1995), Salvatore Sciarrino teoksessaan Luci miei traditrici (1998), Werner Herzog elokuvassaan Gesualdo: Death for Five Voices (2007), sekä Marc-André Dalbavie oopperassaan Gesualdo (2010). Brett Dean on todennut, että myöhäisrenessanssista löytyy myös ”muita säveltäjiä – kuten Marenzio tai Luzzaschi – joiden musiikki ansaitsisi yhtä paljon huomiota, mutta Gesualdossa elämä ja musiikki limittyvät toisiinsa harvinaisen jännittävällä tavalla”.

Gesualdon maallisten teosten tekstit käsittelevät rakkautta, kuolemaa, syyllisyyttä ja itsesääliä ja niiden arvellaan olleen enimmäkseen ruhtinaan itse kirjoittamia. Viidelletoista soolojouselle, ääninauhalle ja samplerille vuonna 1997 valmistunut Carlo ottaa lähtökohdakseen Gesualdon tunnetuimpiin kuuluvan madrigaalin, viisiäänisen Moro lasson kuudennesta madrigaalikirjasta (1611). Teos on omistettu Richard Tognettille ja Australian kamariorkesterille. 

Alussa kuuluu nauhalta madrigaalin kromaattinen ja alaspäin taipuva alkusäe (Anna minun kuolla suruuni) Marcus Creedin johtaman RIAS-kamarikuoron laulamana. Siruiksi mureneva madrigaali saa vastaansa viiteentoista ääneen jakaantuneen jousikuoron, joka vähitellen ottaa aloitteen haltuunsa. Nauhalta kaikuvat lauluäänet vievät kuulijan hetkittäin takaisin Gesualdon aikaan, mutta jouset tempaavat aiheet itselleen, tulkitsevat ja jatkavat niitä. Nauhalta kuuluva historiallinen ja jousien elävä nykyhetki etenevät rinnakkain ja riipivät esiin musiikin ytimenä olevaa traumaa.

Teoksen jälkipuolella musiikki käpertyy suhahduksiksi, kuiskauksiksi ja huokauksiksi, joiden voima kasvaa niiden lisääntyessä kuin rikospaikalta kerätyn todistusaineiston. Lopussa valmistuu kuva tai näky siitä, mitä tapahtui Napolissa kohtalokkaana iltana vuonna 1590

Teosesittely: Antti Häyrynen

Markus Marzi Nyman (s. 1979) kuuluu Suomen merkittävimpiin sähkökitaristeihin, joka on esiintynyt kymmenillä äänilevyillä, monissa eri kokoonpanoissa ja tyylilajeissa. Hän on toiminut Espoon Big Bandin kapellimestarina ja vierailee säännöllisesti suomalaisten sinfoniaorkesterien solistina. Säveltäminen ja sovitustyö vievät Nymanilta aikaa yhä enemmän, ja hänen musiikkiaan voi kuulla konserttien ohella elokuvissa ja näyttämöllä.

Konserttimusiikin säveltäjänä Nyman herätti huomiota jo vuonna 2013 Lahden urkuviikoille säveltämällään Konsertolla uruille, sähkökitaralle, jousikvartetille, alppitorvelle ja Harley-Davidson moottoripyörälle. Nyman on opiskellut säveltämistä erikseen vuodesta 2017 lähtien ja toiminut Tapiola Sinfoniettan taiteellisena partnerina vuodesta 2013 alkaen. Orkesterista on tullut hänelle läheinen yhteistyökumppani ja ”oppikoulu” orkesterissa toimimiseen ja sille säveltämiseen.

Tapiola Sinfoniettan kantaesitettäväksi onkin syntynyt merkittävä joukko teoksia: sähkökitarakonsertto (2014), Hunt and Elegy (2016) käyrätorven äänenjohtaja Tero Toivoselle sekä viulukonsertto (2022) Antti Tikkaselle. Tapiola Sinfoniettan keväällä 2023 kantaesittämä orkesteriteos (Overtyyri) kertoi, miten monipuolisesti Nyman on ottanut haltuunsa nykyaikaisen orkesterin keinovarat.

Sähkökitaran yhdistäminen lähtökohtaisesti akustisesti soivaan orkesteriin on tunnetusti vaativa tehtävä. Nymanin uusi sähkökitarakonsertto on syksyllä 2025 vielä työn alla, mutta tulossa tuntuu olevan teos, jossa soolosoitinta on pyritty käsittelemään hyvin monipuolisesti orkesterin kanssa:

“Tämän konserton tekemisestä olen haaveillut kahdenkymmenen vuoden ajan, eli että saisin säveltää kitarakonserton, jossa saisi käyttää sähkökitaran kaikkia sävyjä. Yhdistää kitaran ja orkesterin kaikki värit. Kyse ei ole niinkään siitä, että on viulumatto, jonka päälle tulen soittamaan sähkökitarasankarina päälle, vaan että löytää kitarasta sävyjä siten, että kitara olisi yksi osa ensembleä myös kamarimusiikillisin tavoin.

Kaikista suurin ilo syntyy siitä, että saa soittaa tutun ja rakkaan orkesterin kanssa niin, että on kitaristina osa orkesteria ja sen sointia. Ylevää yhteissoittoa, jonka aikana kitarasta voi löytää yllättäviä, uusia ulottuvuuksia. Oma sävellystyylini on ollut aina se, että olen itse soittaja. Tässä nämä kaksi rakasta työtä kohtaavat mahtavalla tavalla.”

Teosesittely: Antti Häyrynen

”Prima ballerina oli hyvä. Hänen kerrotaan olevan hyvän näköinen, mutta en ole nähnyt häntä läheltä. Siellä oli myös pelletanssija: hän osasi pieraista joka kerta kun hyppäsi.” 14‑vuotiaan Wolfgang Amadeus Mozartin raportti Milanosta sisarelleen Salzburgiin kertoo tanssimisen eri sfääreistä. Varmaa on, että Mozartille tanssit eivät merkinneet pelkästään rokokoohen­kistä siroa askeltamista, vaan musiikin kokemista fyysisesti ja maanläheisesti kuten nykyajan reiveissä tai rock‑tapahtumissa.

Mozart oli innokas tanssija ja hänen tanssivarustukseensa kuului Harlekiini‑puku, josta kuvastui tanssiharrastukseen liittynyt anarkian henki. Keisarillisen Hofburgin Redouten‑salien laskiaistanssit olivat avoimet kaikille kansankerroksille, ja naamiaisasuissa he saattoivat juhlia tasaveroisina. Kun Mozart vuonna 1787 nimitettiin keisarillisen ja kuninkaallisen kamarimuusikon virkaan, hän toivoi, että titteli olisi tulevaisuudessa tuonut hänelle vakaviakin sävellystehtäviä. Toisin kävi, Wienin hovi tilasi häneltä tukuittain tansseja, joita hoviorkesteri esitti karnevaaliaikana Redouten‑salin tanssiaisissa.

1700‑luvun lopun suosikkitanssit erosivat toisistaan niin luonteen kuin askelkuvioiden puolesta. Menuetti oli perinteikäs hovitanssi ja taidemusiikin karakteriosana tuomittu kuolemattomuuteen. Saksalainen tanssi (Deutsche Tanz, Allemande) oli rahvaan paritanssi, joka yleistyi vuosisadan loppua kohden kehittyäkseen myöhemmin ländleriksi ja valssiksi. Sen tyyliin kuuluivat alkujaan iloisen pyörähtelyn lisäksi kaikenlaiset hypyt ja loikat.

Kuusi saksalaista tanssia KV 571 valmistuivat helmikuussa 1789, kun Mozartilta ei tilattu enää mitään suuria teoksia. Rikkaasti soitinnetut kuusi tanssia rakentavat herttaisuudessa kilpailevan kimaran, joka ennakoi Strauss‑dynastian saavutuksia seuraavalla vuosisadalla. Rumpujen ja lautasten räime finaalitanssissa saattoi olla kaikuja turkkilaissotien janitsaarisoittimista. Ensimmäinen ja viimeinen tanssi D‑duurissa sitovat kokonaisuuden yhteen.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Heinäkuussa 1822 Franz Schubert kirjoitti elämäkerrallisen proosatekstin, jolle Ferdinand-veli antoi myöhemmin otsikon ”Minun uneni” (Mein Traum). Tekstissä Schubert kuvaa elämäänsä suuren sisarusparven poikkeusyksilönä, joka joutuu konfliktiin isänsä kanssa, pakenee kotoaan ja palaa sinne kuultuaan äitinsä kuolemasta. Jouduttuaan uudelleen välirikkoon isänsä kanssa hän karkaa jälleen vaeltavaan elämään. Mystisessä näyssä hän päätyy hurskaan neitsyen haudalle, jossa syntyy sovinto isän, pojan ja koko maailman välille.

Ferdinand-veljen säilyttämällä ja myöhemmin Robert Schumannille antamalla tekstillä oli todellisuuspohja nuoren Schubertin elämässä. Schubertin äiti Elisabeth kuoli 55-vuotiaana vuonna 1815. Opettajana työskentelevä isä toivoi Franzista työnsä jatkajaa ja karkotti itsenäisyyttä tavoittelevan nuoren säveltäjän kahdesti kotoaan. Tekstissä esiintyy monia Schubertin musiikissa esiin nousevia aiheita, kuten vaeltaminen, yksinäisyys, lohdutus ja vastausta vaille jäävä rakkaus.

Vuonna 1822 Schubert aloitti myös h-molli-sinfonian säveltämisen ja sai valmiiksi kaksi osaa, mutta ei jäljellä olevina vuosinaan saattanut teosta loppuun. Jo vuonna 1938 musiikintutkija Arnold Schering esitti, että ”Keskeneräisen” sinfonian kaksi osaa kuvastaisivat proosatekstin kahta puoliskoa. Ajatus on noussut uudelleen esiin 2000-luvulla. Keskeisin on oletus, että Schubert jätti h-molli-sinfonian tarkoituksella kesken, koska oli muotoillut musiikiksi proosatekstissään kuvailemansa elämänsä ristiriidat sekä niiden sovinnon, eikä löytänyt niille perusteltavaa jatkoa.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Then, young girls naked and slender as reeds,
Danced the Shadow of the North Wind.
First they stood quiet as a field of corn
upon a still day.

And muted drums murmured of the drowsy heat.
Then the reed pipes
whispered of the evening breeze,

And the dancers’ arms rippled
like a breeze-stirred meadow
When the grass is high.

Then they moved gently as leaves flutter with the first breathing of a storm.
The wind strengthened to the melody of harps
And they swayed like papyrus
bowing in the marsh.

And the music heralded the storm
They were like trees where branches
Clasp, great winds and cater their leaves
As tempest driven offerings to the racing clouds.

Thunder muttered to the surge of drums
Until it seems that we were encompassed by a mighty storm
And as the music drifted into peace
The dancers’ rhythm turned to gentleness
Then the music enfolded quietness
And they were still, as trees upon a silent evening.

Always must I be Pharaoh,
Remote and wise and undisturbed
With no save Neyah I put off this garment of control.

I could not even be impatient
When the mirror showed my hair unsmooth,
Nor if the outline of my eye was smudged,
Could I throw wax upon the floor,
As I sometimes longed to do.

Always I had to preserve an unflawed calm,
As though the light around me shore like pearl
Instead of being flickered with the red of anger.

None knew that I felt like a harp to tightly strung,
Which at a touch giving forth harsh discords.

That crowns and wigs and
ceremonial robes were heavy
After a tunic and loose hair,
That to sit immobile a throne tired my muscles
Which were used to freedom.

In the temple I had been much alone
But now except when I was sleeping,
or in my sanctuary,
People were always with me,
People to whom I must be wise and kind.

There was no one who knew my secret
doubts and fears,
Or heard the foolish,
angry words that did not pass my lips,
But shouted in the silence of my thoughts.

Neyah and I were together, yet I was lonely:
Though I had his companionship,
I longed for that double link where each to each
Is like the balanced scale.

I could not tell Neyah of my longings,
Because I feared he would be sorrowful if he knew
That though I ruled beside him,
I still felt the loneliness of all women
Who do not have a man to share their lives with.

Tapiola Sinfonietta on vakiinnuttanut asemansa Suomen johtavana kamariorkesterina. Vuonna 1987 perustettu Espoon kaupunginorkesteri on 43 soittajan dynaaminen kokoonpano, jonka raikkaat ja vivahteikkaat tulkinnat saavat kiitosta aikakaudesta ja tyylisuunnasta riippumatta.

Orkesteri esiintyy usein ilman kapellimestaria, mikä kuuluu kamarimusiikillisena yhteissoittona, jossa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli.

Vuodesta 2000 alkaen orkesterilla on ollut johtamismalli, jossa orkesterin taiteellisesta suunnittelusta vastaa kahden muusikon ja intendentin muodostama johtoryhmä. Keskustelevuus ja monitaiteellisuus ulottuvat myös yhteistyöhön taiteellisten partnereiden, residenssitaiteilijoiden sekä vierailevien kapellimestarien ja solistien kanssa. Kaudella 2025–2026 taiteellisina partnereina toimivat sellisti-kapellimestari Nicolas Altstaedt, kapellimestari Ryan Bancroft ja kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman. Residenssitaiteilijana työskentelee pianisti Irina Zahharenkova.

Orkesterin kotisali on Espoon kulttuurikeskuksessa, ja esiintymiset saavuttavat kuulijoita myös konserttisalien ulkopuolella. Poikkeuksellisen laaja-alainen yleisötyö tavoittaa Espoossa kaikki ikäryhmät kohtuvauvoista senioreihin.

Orkesteri vierailee säännöllisesti kotimaisilla festivaaleilla. Vierailut ulkomailla ovat vahvistaneet kansainvälistä tunnettuutta palkitun diskografian ohella.

Oikeudet muutoksiin pidätetään / Subject to change without notice.

*Poissa kevään 2026 / Absent spring 2026.