JOHANNES- PASSIO

Johann Sebastian Bach: Johannes-passio BWV 245 2h10min

Topi Lehtipuu, kapellimestari, evankelista
Somnium Ensemble, kuoro
Hendrickje Van Kerckhove, sopraano 
Elmar Hauser, kontratenori
Robin Tritschler, tenori
Tomi Punkeri, baritoni
Petteri Salomaa, Jeesus
Saana Norra, Ancilla
Johan Wirta, Pietari
Joonatan Pylkkönen, Servus
Taneli Maijala, Servus
Elisa Huovinen, kuoron valmennus

Konsertissa on 20 minuutin väliaika, ja konsertin arvioitu päättymisaika on noin klo 21:30.

Johann Sebastian Bach: Johannes-passio BWV 245 2h10min

Topi Lehtipuu, dirigent, evangelist
Somnium Ensemble, kör
Hendrickje Van Kerckhove, sopran
Elmar Hauser, kontratenor
Robin Tritschler, tenor
Tomi Punkeri, barytone
Petteri Salomaa, Jesus
Saana Norra, Ancilla
Johan Wirta, Pietari
Joonatan Pylkkönen, Servus
Taneli Maijala, Servus
Elisa Huovinen, coachning av körer

Konserten har en paus på 20 minuter. Konserten tar slut ca 21.30.

Du får gärna ta bilder av konserten utan blixt. Kom ihåg att tagga oss! #tapiolasinfonietta
Alla slags inspelning av konserten är förbjuden.
Ta hänsyn och använd dofter sparsamt.
Vi följer principerna för trygga rum.

Johann Sebastian Bach: Johannes-passio BWV 245 2h10min

Topi Lehtipuu, conductor, evangelist
Somnium Ensemble, choir
Hendrickje Van Kerckhove, soprano
Elmar Hauser, counter tenor
Robin Tritschler, tenor
Tomi Punkeri, baritone
Petteri Salomaa, Jesus
Saana Norra, Ancilla
Johan Wirta, Peter
Joonatan Pylkkönen, Servus
Taneli Maijala, Servus
Elisa Huovinen, rehearsing of choir

The concert has a 20-minute intermission. The concert ends at c. 9:30 pm.

You are free to take photos of the concert without flash. Remember to tag us! #tapiolasinfonietta
Recording of any kind during the concert is prohibited.
Please be considerate and use fragrances sparingly.
We have adopted the principles for safer space.

Tenori Topi Lehtipuun ansioluettelo on häikäisevä: tänään Tapiola Sinfoniettan kanssa hän on solistin ja Johannes-passion kapellimestarin ja evankelistan roolissa, mutta huomenna kenties kuoronjohtajana tai taiteellisena johtajana suunnittelemassa tulevaisuuden konsertteja. Menneisyyteen kuuluu pitkä kuorotausta, viulustina ja pianistina toimiminen, progressiivisen rockin bändihommat, musiikinopettajan opinnot tai vaikkapa Helsingin juhlaviikkojen toiminnan johtaminen. Ja lukuisia muita tehtäviä, esiintymisiä ja huippuhetkiä.

Pariisissa asuvan Lehtipuun debyyttirooli oli aikanaan Mozartin Taikahuilun Tamino, eikä välttämättä ole sattumaa että tämä tapahtui juuri Pariisissa vuonna 1999. Rooleja on tullut uran aikana ympäri maailmaa. Lehtipuulla on pitkä kokemus hengellisen musiikin parissa työskentelemisestä, ja Bach on hänelle erittäin läheinen säveltäjä lapsuudesta lähtien.

Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.

Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.

Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä syksyllä 2021 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dalia Stasevska. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin päävierailijana toimi 2020–2023 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.

Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.

Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa, Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.

Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007, ja keväällä 2021 julkaistiin orkesterin oma SL Classiclive -konserttiapplikaatio. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.

Johann Sebastian Bachin nekrologissa mainituista viidestä passiosta on säilynyt vain kaksi, luultavasti jo Köthenissä aloitettu Johannes-passio ja Leipzigissa valmistunut Matteus-passio.

Johannes-passiosta on olemassa ainakin viisi versiota, jotka ovat syntyneet vuosina 1724, 1725, 1730 sekä 1746-49. Nykyisten esitysten pohjana on useimmin myöhäisin versio. Bach muunteli teosta esityksestä toiseen mieltymystensä, resurssiensa, sekä ulkoisen painostuksen vuoksi. Pietististen piirien painostusta aiheutti Johannes-passiossa käytetyn libreton, Barthold Heinrich Brockesin passiorunoelman vuolassanaisuus.

Pohjimmaisena syynä seurakunnalliseen kinasteluun lienee ollut se, että Bachista oli tulossa suuri säveltäjä ja hengellisten kysymysten käsittely hänen teoksissaan uhkasi karata kirkollisen kontrollin ulkopuolelle. Vähän ennen kuolemaansa Bach näyttää yrittäneen laatia Johannes-passiosta lopullista tai ainakin julkaisukelpoista versiota, mutta työ jäi kesken.

Leipzigissa oli pitkä perinne passioiden esittämisessä ja Bachin teokset otettiin alkuun innokkaasti vastaan. Leipzigilainen kirkkokansa oli kuitenkin mieltänyt kärsimysnäytelmät yksinkertaisiksi kertomukseksi, pääsiäisenajan jumalanpalvelusten kuvitukseksi. Bachin taidokkaan barokkiset luomukset herättivät ristiriitaisia tunteita.

Bach kokosi Johannes-passion tekstin monista lähteistä. Perustana on luonnollisesti Johanneksen evankeliumi.  Vapaasti sävelletyt jaksot ovat peräisin barokkisen krumeluurisena pidetystä Brockes-passiosta – jonka myös Händel, Telemann, Mattheson ja Keiser sävelsivät. Kertomuksen runko taas C. H. Postelin kärsimysrunoelmasta. Väriä on lisätty myös Matteuksen evankeliumista mm. temppelin esiripun repeytymisen kuvaukseen.

Musiikillisten passioiden suosio ulottuu aikaan ennen reformaatiota, mutta Bachin esikuvana oli ennen muuta 1600-luvun puolivälissä syntynyt oratoriopassio, jossa evankeliumikertomukseen liitettiin virsien säkeistöjä ja vapaamuotoista hartauslyriikkaa. Barokkisen ajattelun mukaisesti teoksessa yhdistyivät mahdollisimman monet tasot: Bachin Johannes-passiossa vahvasti dramatisoituun ja tapahtumien pyörteissä kamppailevaan reaalitasoiseen kerrontaan liittyvät etäännyttävä ja arvioiva runollinen kuvailu, kärsimyshistorian symboliseen viestiin osallistuva hengellinen rituaali, ja lopuksi barokkiestetiikan symmetrisiä näkemyksiä heijastava suurmuoto, eli teoksesta syntyvä monumentaalinen kokonaisuus.

Dramaturgiassa hahmottuu myös kaksi päällekkäistä aikakäsitystä, raamatun tapahtumien ja nykyhetken. Bach ei salli kuulijan jättäytyä passiivisen tarkkailijan tai hurskaan kuluttajan rooliin, vaan tuo toiminnan silmien eteen vaatien kannanottoa: evankeliumien tapahtumat voivat kuulua menneisyyteen, mutta niihin on reagoitava tässä ja nyt.

Tässä suhteessa Passio secundum Johannem BWV 245 saa myös pamflettimaisia piirteitä. Uuden testamentin Johanneksen evankeliumi ei ole kärsimyshistorian tarkka todistuslausunto, vaan kiinnostunut enemmän ikuisuuskysymyksistä. Ytimenä on Kristuksen kohtalon suunnitelmallisuus: kärsimys ja kuolema ovat täyttymyksen ja ylösnousemuksen välineitä. Jeesus tietää tämän ja noudattaa tyynesti suurta suunnitelmaa. Impulsiivisesti toimiva kansa – me tavalliset kuolevaiset –  on sen sijaan johdettavissa harhaan. Poliittista propagandaa Johanneksen evankeliumi lähestyy syyllistäessään juutalaiset ja tuomitessaan heidät ikuisesti kadotetuiksi.

Bach käyttää Johanneksen evankeliumin tunnelatausta hyödykseen: hän ei suo raamattunsa tuntevalle yleisölle mahdollisuutta jälkiviisauteen, vaan heittää heidät heti keskelle pääsiäistapahtumien sekasortoa. Alkukuorossa Herr, unser Herrscher (“Herra, valtiaamme, jonka maine kaikkialla on suurenmoinen, näytä meille kärsimystesi kautta, että olet totinen Jumalan poika”) maalataan kuva kaikkivaltiaasta Kristuksesta, jonka jumalallinen kohtalo on sinetöity jo aikojen alussa. Silti kansanjoukko huutaa hänen peräänsä hätääntyneenä, oboeperheen soinnin kuvastaessa hämmennystä ja etsimistä.

Durch dein Gefägnis -koraalissa (“Vangitsemisesi kautta, Jumalan poika, on meille tullut vapaus”) ja Es ist vollbracht -aariassa (“Se on täytetty”) sama deterministinen teema toistuu: kärsimyksiä seuraa automaattisesti vapautus. Molemmat on määrätty ennalta ja Kristus tiedetään voittajaksi, joten Johannes-passiossa esitetyt omantunnonkysymykset ovat myös emotionaalista teatteria. Kuulija on lautamiehenä barokkisessa oikeudenkäynnissä, jonka lopputulos on selvillä, mutta jonka kautta voimme katua pahoja tekojamme, ja siirtyä puhdistuneina ja korkeamman johdatuksessa eteenpäin.

Johannes-passiossa Bach maalaa levein vedoin mahtavan freskon, joka hengittää sekä yksityiskohdissaan että traagisessa vääjäämättömyydessään. Matteus-passiossa Bach porautuu tarkemmin kristillisen perusmyytin inhimillisyyteen ja kaikenkattavuuteen. Johannes-passiossa yhdistyvät kohtalousko ja mystiikka. Johannes-passion koneisto on kevyempi ja sen obligato-soittimista erottuvat monet “vanhanaikaiset” instrumentit, oboe d’amoret, oboe da cacciat, viola d’amore, luuttu ja bassogamba. Yhdessäkään aariassa soitinkokoonpano ei ole sama.

Monumentaaliset alku- ja loppukuorot ovat Johannes-passion yleistävät fasadit. Huolella valitut koraalit korostavat kerronnan kollektiivista, kaikille yhteistä luonnetta, vaikka ei ole varmaa osallistuiko leipzigilaisyleisö koraalien laulamiseen. Jeesus, kohtalonsa tietävä, on ylevä, rauhallinen ja etäinen. Juutalaisten edessä taipuva Pilatus taas risteytys ahdasmielisestä byrokraatista ja populistisesta poliitikosta. Kaikki tavalliset kuolevaiset ovat hetkellisten impulssien armoilla: Pietari kieltää Jeesuksen lähes kontrolloimattoman kiihkon vallassa.

Bachin psykologinen vaisto ulottuu myös lyyrisiin aarioihin, seurattiinpa niissä kevein askelin vapahtajaa Golgatalle tai purettiin tuskaa ja epätietoisuutta. Draama huipentuu resitatiiveissa ja kansanjoukkojen turba-kuoroissa samalla, kun tapahtumille annetaan perspektiiviä suurissa aarioissa. Basson ja kuoron Mein teuer Heiland (“Kallis vapahtajani”), alton murheenmurtama Es ist vollbracht (”Se on täytetty”) ja sopraanon kyyneleinen valitus Zerfließe mein Herz (“Säry, sydämeni, kyynelten tulvassa”) tiivistävät kärsimyssanoman ennen lunastavaa loppukuoroa.

Päätös on monikerroksinen: rondomuotoisella hautajaiskuorolla Ruht wohl (“Levätkää rauhassa”) on laskevine sävelkulkuineen kehtolaulun sävy. Loppukoraali Ach Herr, laß dein lieb Engelein (“Oi Herra, anna rakkaitten enkeliesi”) on eräänlainen epilogi, joka jälleen sitoo kuulijat kaikkeen edellä tapahtuneeseen.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Kaija Saariaho tutki teoksissaan eri tiloja ja niiden transformaatioita – mielentilojen muutoksia, jotka kuvastuvat musiikillisen materiaalin muutoksissa. Quatre instants (“Neljä hetkeä”) on laulusarja rakkaudesta, joka muistuttaa kaikesta siitä mikä ympäröi tunnetta: Kaipausta (Attente), odotuksen tuskaa (Douleur), hetken tiivistymistä yhteen aistimukseen – tuoksuun (Parfume de l’instant), sekä muistoja (Résonances), jossa edeltävät kokemukset kuuluvat etääntyvinä, jo toisiksi muuttuvina kaikuina.

Quatre instants on musiikillisesti yhtenäinen laulusarja, jossa ensimmäisen laulun johdanto virittää kaihossa kiemurtelevan tunteen, joka toisessa laulussa kiehuu jo kärsimättömänä. Täyttymyksen hetkeen liittyy orientaaliseen vivahtava pysähtyneisyys ja finaalin tyyntymiseen myös hiljainen haalistuminen. Musiikilliset ja draamalliset jännitteet edellyttävät maailmanluokan sopraanoa ja teos erottuukin vokaalisessa vaativuudessaan Saariahon muusta laulutuotannosta.

Libanonilaiskirjailija Amin Maalouf oli Saariahon pitkäaikainen yhteistyökumppani, mm. oopperan Kaukainen rakkaus (2000) libretisti. Keväällä 2003 Pariisissa kantaesitetty Quatre instants syntyi aluksi sopraanoäänelle ja pianolle, mutta orkesteriasussaan se tavoittaa vielä leiskuvammat värit.

Saariaho sävelsi Quatre instantsin Karita Mattilalle: ”Se että hetket liittyvät rakkauden eri kasvoihin, johtuu varmaankin niistä monista elämyksistä, joita Karita on antanut minulle oopperalavoilla tulkitessaan erilaisia rakastavan naisen rooleja."

"Amin Maalouf antoi useita lyhyitä tekstejä, joista valikoitui kolme, ja neljännen hän kokosi pyynnöstäni kolmen edeltävän runon materiaalista. Tämä viimeinen laulu sulkee sarjan, jossa nainen palaa alun odotuksen tunnelmaan, mutta mieli täynnä muistoja koetusta. Sanat ja lyhyet fraasit ovat koodeja jotka kätkevät taakseen runsaan elämysmaailman väreineen, tuoksuineen.”

Teosesittely: Antti Häyrynen

”Sävelsin teoksen kevään innostamana; kevään joka tulee meille aikuisinakin aina yhtä uutena ja yllättävänä. En halunnut kuvailla tai maalailla, mutta uskon että vuodenaika vaikutti paljon teoksen hahmotukseen”, kirjoitti Robert Schumann Ludwig Spohrille. Sinfonia nro 1 B-duuri op. 38 syntyi tammikuussa 1841 yhdessä inspiraation leimahduksessa: pianopartituuri valmistui neljässä päivässä ja soitinnus viikkoa myöhemmin. Schumannille oli noina vuosina sekä säveltäminen että elämä helppoa – kymmenen vuotta myöhemmin molemmat olivat umpikujassa.

Kevät oli 1800-luvun taiteilijoille monin tavoin vertauskuvallinen vuodenaika. Luonto herää, kukat puhkeavat, rakkaus ja inspiraatio syttyvät ja kansakunnat kapinoivat (1848). Schumann suunnitteli alun perin sinfonian eri osille otsikoita: 1. Kevään herääminen. 2. Ilta. 3. Iloiset leikkikaverit. 4. Kevät täydessä kukoistuksessaan, mutta torjui myöhemmin ajatuksen liian ohjelmallisena. Kevät esiintyy sinfoniassa vertauskuvallisena, mutta myös psyykkisenä prosessina, jolle luonnonilmiöt toimivat herätteenä.

Ensimmäisen osan avaavaan fanfaariaiheeseen (Andante un poco maestoso) kätkeytyy myös Adolf Böttgerin runosäe O wende, wende deinen Lauf, im Tale blüht der Frühling auf!, ”Oi, käännä ja muuta kulkusi, laaksossa puhkeaa kevät!“ Schumann rakentaa idyllisen puupuhallinkohtauksen kautta sillan johdannosta energiseen päätaitteeseen (Allegro molto vivace). Hieman episodimaisessa kehittelyssä innostus ja elinvoima tempaavat mukaansa ja nivovat dramaattisen pääteeman ja kodikkaat sivuaiheet yhteen.

Hitaan osan (Larghetto) liedmäistä sävelmää tukee punnittu ja säästeliäs orkestrointi: pasuunat lipuvat mukaan vasta koodan taidokkaassa modulaatiossa. Teema on jäljitetty Frauenliebe und -leben -laulusarjaan, mikä liittää hitaan osan musiikin Claraan. Intohimot nousevat esiin spontaanisti ja raukeavat osan päättävään diminuendoon.

Scherzon (Molto vivace) jykevällä pääteemalla on kumppaninaan puupuhallinten leikkisä vasta-aihe. Ensimmäinen trio on marssimainen vuoropuhelu jousien ja puhallinten välillä, toinen perustuu puolestaan pirteälle tanssiaiheelle.

Finaalissa (Allegro animato e grazioso) Schumann tavoittelee monumentaalisuutta sonaattimuodolla. Jousien komean fanfaarieleen jälkeen sirosti steppaileva pääteema – pianosarja Kreislerianan päätöksestä – tuntuu ilakoivan sinfonisen vakavuuden kustannuksella, mutta Schumann varoitti, ettei teemaa tulee käsitellä liian kevytmielisesti.

Kehittelyssä energiavirta pyörittää tätäkin aihetta yllättävien ja dramaattisten käänteiden läpi. Käyrätorvien Adagio-kadenssi muistuttaa avausosan juhlavuudesta ja huilun vastaus siihen kertoen kevään iloista. Finaalin vaihtelu kevyesti tanssivan ilakoinnin ja tuikean draaman välillä on jyrkkää. Loppu silataan vimmaisella kiihdytyksellä.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Arvo Pärt sävelsi kolme ensimmäistä sinfoniaansa vuosina 1964-71, mutta kesti 37 vuotta ennen kuin hän palasi täysin toisenlaisena säveltäjänä sinfoniamuotoon. Sinfonia nro 4 valmistui vuonna 2008 ja se on omistettu venäläiselle liikemiehelle ja oppositioaktivisti Mihail Hodorkovskille.

Kantaesityspaikkansa nimeä kantavan kolmiosaisen sinfonian kantaesitti Los Angelesin filharmonikot Esa-Pekka Salosen johdolla vuonna 2009. Enkelien kaupunkiin viittaa peräisin sinfonian musiikillinen teema, ”Suojelusenkelin kaanon”, jota Pärt käytti kuoroteoksessaan Kanon pokajanen (1997). Aihe kuuluu sinfoniassa lähinnä fragmentoituna taustatekijänä, jota enemmän hajautetaan ja häivytetään kuin muunnellaan tai kehitellään. Silti rukouksen kirkkoslaavinkieliset aksentit ja intonaatio kuuluvat myös orkesteritekstuurissa. Askeettisen värityksensä teos saa orkesterista, josta puuttuvat kaikki puhaltimet.

Sinfonian ominaisluonne on mietiskelevä ja viileän kaunis, vain hetkittäin dynaaminen. Kaksi ensimmäistä osaa, Con sublimità ja Affanoso, ovat staattisia, liukuvien sointien freskoja, ja finaali (Deciso) tiivistyy ratkaisemattomaksi marssiksi. Avausosan vire on traaginen. Pitkät, korkealla kiirivät ja matalalla möyrivät jousilinjat sekä kellojen kilahdukset antavat osalle mystisen ja rituaalisen valituslaulun sävyn. Musiikki taivaltaa jatkuvuutta ilmaisevissa kaanoneissa, jotka päätyvät kohmeiseen rauhaan (Pacato).

Toinen osa liikuttelee samoja elementtejä, mutta uppoaa syvemmälle kärsimyshistoriaan (Affanoso). Pärt on luonnehtinut teosta ”kumarrukseksi inhimilliselle hengelle ja arvokkuudelle”, jonka ytimenä on ilmaisunvapaus. Sitä ovat koetelleet Pärtin kokemukset Neuvosto-Eestissä sekä toisinajattelijoiden kohtalo Putinin Venäjällä.

Lyhyt finaali käynnistyy rauhassa, mutta jännitteet kiristyvät (Insistetemente) riitasoinnuiksi, joita viulusoolo, harppu ja läpikuultava jousitekstuuri (Con intimo sentimento) yrittävät hälventää. Loppuun kasvaa kaanonliikkeestä syntyvä marssi (Deciso), joka etenee päättäväisesti, mutta raukeaa viimein kellon kalahdukseen.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Then, young girls naked and slender as reeds,
Danced the Shadow of the North Wind.
First they stood quiet as a field of corn
upon a still day.

And muted drums murmured of the drowsy heat.
Then the reed pipes
whispered of the evening breeze,

And the dancers’ arms rippled
like a breeze-stirred meadow
When the grass is high.

Then they moved gently as leaves flutter with the first breathing of a storm.
The wind strengthened to the melody of harps
And they swayed like papyrus
bowing in the marsh.

And the music heralded the storm
They were like trees where branches
Clasp, great winds and cater their leaves
As tempest driven offerings to the racing clouds.

Thunder muttered to the surge of drums
Until it seems that we were encompassed by a mighty storm
And as the music drifted into peace
The dancers’ rhythm turned to gentleness
Then the music enfolded quietness
And they were still, as trees upon a silent evening.

Always must I be Pharaoh,
Remote and wise and undisturbed
With no save Neyah I put off this garment of control.

I could not even be impatient
When the mirror showed my hair unsmooth,
Nor if the outline of my eye was smudged,
Could I throw wax upon the floor,
As I sometimes longed to do.

Always I had to preserve an unflawed calm,
As though the light around me shore like pearl
Instead of being flickered with the red of anger.

None knew that I felt like a harp to tightly strung,
Which at a touch giving forth harsh discords.

That crowns and wigs and
ceremonial robes were heavy
After a tunic and loose hair,
That to sit immobile a throne tired my muscles
Which were used to freedom.

In the temple I had been much alone
But now except when I was sleeping,
or in my sanctuary,
People were always with me,
People to whom I must be wise and kind.

There was no one who knew my secret
doubts and fears,
Or heard the foolish,
angry words that did not pass my lips,
But shouted in the silence of my thoughts.

Neyah and I were together, yet I was lonely:
Though I had his companionship,
I longed for that double link where each to each
Is like the balanced scale.

I could not tell Neyah of my longings,
Because I feared he would be sorrowful if he knew
That though I ruled beside him,
I still felt the loneliness of all women
Who do not have a man to share their lives with.

Tapiola Sinfonietta on vakiinnuttanut asemansa Suomen johtavana kamariorkesterina. Vuonna 1987 perustettu Espoon kaupunginorkesteri on 43 soittajan dynaaminen kokoonpano, jonka raikkaat ja vivahteikkaat tulkinnat saavat kiitosta aikakaudesta ja tyylisuunnasta riippumatta.

Orkesteri esiintyy usein ilman kapellimestaria, mikä kuuluu kamarimusiikillisena yhteissoittona, jossa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli.

Vuodesta 2000 alkaen orkesterilla on ollut johtamismalli, jossa orkesterin taiteellisesta suunnittelusta vastaa kahden muusikon ja intendentin muodostama johtoryhmä. Keskustelevuus ja monitaiteellisuus ulottuvat myös yhteistyöhön taiteellisten partnereiden, residenssitaiteilijoiden sekä vierailevien kapellimestarien ja solistien kanssa. Kaudella 2024/25 taiteellisina partnereina toimivat kapellimestari Ryan Bancroft ja kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman. Residenssitaiteilijana työskentelee pianisti Irina Zahharenkova.

Orkesterin kotisali on Espoon kulttuurikeskuksessa, ja esiintymiset saavuttavat kuulijoita myös konserttisalien ulkopuolella. Poikkeuksellisen laaja-alainen yleisötyö tavoittaa Espoossa kaikki ikäryhmät kohtuvauvoista senioreihin.

Orkesteri vierailee säännöllisesti kotimaisilla festivaaleilla. Vierailut ulkomailla ovat vahvistaneet kansainvälistä tunnettuutta palkitun diskografian ohella.

www.tapiolasinfonietta.fi
Kuva: Maarit Kytöharju

Oikeudet muutoksiin pidätetään / Subject to change without notice

*poissa syksyn 2024 / Absent fall 2024