


Voit valokuvata konserttia vapaasti aplodien aikana ilman salamaa ja jakaa kuvia somessa.
Muista tägätä meidät @tapiolasinfonietta.
Konsertin äänittäminen ja videoiminen on ehdottomasti kielletty.
Käytäthän tuoksuja maltillisesti.
Sitoudumme noudattamaan turvallisemman tilan periaatteita.
Panu Pärssinen: Sillalla
Teppo Hauta-aho: Kadenza soolobassolle
Sean Friar: Velvet Hammer
Brigitta Muntendorf: Keep quiet and dance
Missy Mazzoli: Death Valley Junction
Helvi Hämäläinen: Ylitys
Amy Beach: Sonaatti viululle ja pianolle a-molli op. 34
I Allegro moderato
Eeva-Liisa Manner: On toisia maailmoita
Amy Beach: Sonaatti viululle ja pianolle a-molli op. 34
II Scherzo, molto vivace – piú lento
Edith Södergran: Tähdet
Lili Boulanger: D´un vieux garden
Sirkka Turkka: Sade on hyvin surullinen nyt
Amy Beach: Romanssi viululle ja pianolle op. 2
Katri Vala: Pajupilli
Ethel Smyth: Sonaatti viululle ja pianolle op. 7
I Allegro moderato
Arja Tiainen: Päätoimiseksi naiseksi älä rupea
Ethel Smyth: Sonaatti viululle ja pianolle op. 7
II Scherzo. Allegro grazioso
Lili Boulanger: Nocturne viululle ja pianolle
Katri Vala: Kirkas syyspäivä
Amy Beach: By the Still Waters op. 114
Katri Vala: Tänään
Amy Beach: Sonaatti viululle ja pianolle a-molli op. 34
IV Allegro con fuoco
Reinhold Glière: Gavotte, Berceuse and Intermezzo from Duo for Violin and Cello Op.39
Camille Saint-Saëns: Havanais Op.38
Arvo Pärt: Fratres
Camille Saint-Saëns: The Swan
Dmitri Shostakovich: Piano Trio No.1 in C minor Op.8
Panu Pärssinen, kontrabasso
Heljä Räty, huilu
Asko Heiskanen, klarinetti
Zelm Cheung, sähkökitara
Timur Garist, piano (Sibelius-Akatemia)
Mikko Kujanpää, kontrabasso
Ann-Marie Walsh, laulu (Sibelius-Akatemia)
Ilta Attila, klarinetti ja saksofoni (Sibelius-Akatemia)
Kanerva Mannermaa, viulu
Jukka Kaukola, sello
Alice Armando, elektroniikka (Sibelius-Akatemia)
Elisa Rusi, viulu
Tiina Paananen, viulu
Saara Kurki, alttoviulu
Jukka Kaukola, sello

Irina Zahharenkova, piano
Meri Englund, viulu
Anni Haapaniemi, lausunta
Meri Englund:
”Olen ollut lapsesta asti innokas lukija. Musiikin lisäksi rakas nuoruuden harrastukseni oli tarinoiden ja runojen kirjoittaminen.
Musiikissakin minua on aina kiehtonut tarinankerronta. Mutta mitä se tarkoittaa instrumentalistille, kun ilmaisun välineenä ei ole sanoja vaan soitin ja säveltäjien kirjoittamat teokset merkintöineen?
Musiikillisessa tarinankerronnassa keskitytään karakteereihin, tunteiden ja tunnelmien välitykseen, rytmiin, sointiväreihin, maisemiin, ja musiikillisiin lauseisiin eli fraaseihin. Tämä on haaste, jossa ei voi tulla koskaan valmiiksi, eikä täydellistä tai oikeaa tulkintaa mistään teoksesta edes ole olemassa. Huolimatta syvästä kunnioituksesta säveltäjää kohtaan, musiikin tulkitsijana luen teoksen oman kokemusmaailmani läpi ja aina vuorovaikutuksessa muihin muusikoihin. Tarina voi olla joka kerta erilainen, juuri sen hetken innoittama.
Erilainen on myös jokaisen konserttivieraan oma kokemus - musiikillinen tarina muotoutuukin lopulliseksi versiokseen vasta kuulijan mielenmaisemassa. Elävän konsertin taika muodostuu kuitenkin juuri yhdessä koetusta, yhteisöllisestä hetkestä.
Viime vuosina minua on yhä enemmän alkanut kiinnostaa tekstien yhdistäminen musiikkiin ilmaisun keinona. Tapiola Sinfoniettan muusikoista koostuvan Pöllöt-kokoonpanomme kanssa suunnittelimme kokonaisuuden musiikkia ja runoja lapsille yhteistyössä kirjastopedagogi Pirkko Ilmasen kanssa. Pirkko etsi tekstit ja me kokoonpanon muusikot suunnittelimme niihin musiikin. Tunteista kertova konserttimme on saanut valtavan innostuneen vastaanoton kouluissa ympäri Espoota. Kokoonpanossamme Anni esiintyi oboistina ja lausui esityksen runot. Annin lahjakkuus myös runojen tulkitsijana ihastutti.
Tämäniltaisen konsertin suunnittelu lähti musiikista. Halusin kovasti soittaa juuri näiden säveltäjien juuri nämä valtavan ilmaisurikkaat ja omaleimaiset teokset Irinan kanssa. Pyysin Annia mukaan ja yhdessä aloimme ideoimaan kokonaisuutta, jossa näiden vahvojen naisten hienot koskettavat tarinat tulisivat kerrotuksi.”
Anni Haapaniemi:
”Tässä konsertissa kuultavat runot valikoituivat ohjelmaan musiikin ensin löydettyä esitysjärjestyksensä. Runot puhuvat oman äänen löytämisestä, kurkottamisesta jonnekin uuteen, ne epäilevät, kaipaavat ja rakastavat. Ne pakahtuvat onnesta ja innostuksesta, ne varoittavat ja lohduttavat.
Toivon, että annat runojen ja musiikin viedä mielesi ja ajatuksesi juuri sinne, minne ne tänään, juuri nyt, vievät.
Anni Haapaniemi on espoolainen muusikko ja vähintään kolmannen polven runojen rakastaja.

Sayaka Kinoshiro, viulu
Riitta Pesola, sello
Naoko Ichihashi, piano

Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.
Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä syksyllä 2021 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dalia Stasevska. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin päävierailijana toimi 2020–2023 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.
Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa, Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007, ja keväällä 2021 julkaistiin orkesterin oma SL Classiclive -konserttiapplikaatio. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
Tämä konsertti kurkottaa konserttisalien ulkopuolelle. Alakulttuureja on syntynyt vuosien saatossa lukemattomia, mutta klassinen musiikki ja sen esityskäytännöt ovat pysyneet pitkälti samoina vuosisadasta toiseen. Mikseivät nämä kaksi maailmaa juurikaan kohtaa? Tätä normia pyrimme tänä iltana rikkomaan.
Konsertin teosten säveltäjät ovat kertoneet inspiroituvansa klassisen musiikin lisäksi myös jazzista, rockista, bluesista, teknosta sekä indie rockista. Perjantai-illan etkot klassisessa kamarimusiikkikonsertissa? Miksei.
- Kanerva Mannermaa
”Silta on tilojen välissä, mutta voi olla myös merkityksellinen paikka itsessään. Sillalla (2026) soolokontrabassolle on yksi kotipaikastani Kauklahdesta inspiroituneista sävellyksistä ja omistettu kaikille, jotka tulevat sillalta kotiin.”
Kadenzassa (1978) klassinen musiikki, modernismi, jazz ja improvisaatio sulautuvat yhteen. Teos liikkuu vapaasti eri musiikillisten ilmaisutapojen välillä ja haastaa perinteisiä tyylirajoja.
Velvet Hammer (2009) kysyy, mitä tapahtuisi, jos koko yhtye saisi käyttöönsä sähkökitaristin efektipedaalit. Friar siirtää sähkökitaran maailmasta tutut kaiut, säröt, shreddauksen ja muut efektit kamarimusiikkiyhtyeen käyttöön. Tuloksena on omaperäinen yhdistelmä konserttimusiikkia ja rock-estetiikkaa.
Keep Quiet and Dance (2019) seuraa ajatusta laulusta, joka kehittää omat sääntönsä torjumalla ja omaksumalla erilaista materiaalia. Teoksen taustalla on kaksi erilaista vastarinnan hahmoa – antiikin Elektra sekä egyptiläinen kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Nawal El Saadawi. Siinä missä Elektraa ohjaavat viha ja kosto, edustaa El Saadawi rauhallista mutta sitkeää poliittista vastarintaa ja pyrkimystä kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.
Death Valley Junction (2010) kuvaa samannimistä kaupunkia Kalifornian ja Nevadan rajalla. Kaupungissa asuu vain kolme ihmistä, mutta siellä toimii yhä kahvila, hotelli ja täysimittainen oopperatalo. Teos on omistettu Marta Becketille, joka kunnosti rapistuneen oopperatalon 1960-luvulla ja esitti siellä yhden naisen näytöksiä vuosikymmenten ajan. Karusta aavikkomaisemasta kasvava villi tanssi on kunnianosoitus hänen energialleen ja optimismilleen.
Teostekstit: Kanerva Mannermaa
Dame Ethel Smyth (1858–1944) oli englantilainen säveltäjä ja suffragettiliikkeen jäsen.
Smyth osoitti musiikillisen lahjakkuutensa jo varhain. Hän oli loistava pianisti ja kiinnostunut säveltämisestä ja päätti omistautua musiikille isänsä vastustuksesta huolimatta. Hän opiskeli Leipzigin konservatoriossa ja tapasi opiskeluaikanaan mm. Dvorakin, Griegin, Tchaikovskin, Clara Schumannin ja Brahmsin.
Smyth muistetaan musiikkinsa lisäksi erityisesti rohkeudestaan naisten oikeuksien ja erityisesti äänioikeuden edistäjänä. Hänestä kerrotaan, että hän oli valmis aktivismiin saadakseen äänensä kuuluviin. Hän mm opetti suffragettiliikkeen johtajan Emmeline Pankhurstin heittämään kiviä ja otti itsekin osaa poliittisesti suunnattuihin iskuihin, jossa naiset osoittivat mieltään heittelemällä kiviä poliitikkojen ikkunoihin. Hän kärsi tästä kahden kuukauden vankeusrangaistuksen. Smythin ystävän Thomas Beechamin vieraillessa vankilassa, hän tapasi naiset marssimassa vankilan pihalla laulaen ja Smythin johtamassa heitä vankilan ikkunasta hammasharja tahtipuikkonaan. Smythin kirjoittama the March of the Women -hymnistä tuli suffragettiliikkeen tunnusmusiikki, ja se on edelleen yksi Smythin tunnetuimmista teoksista.
Ethel Smyth kärsi elämänsä aikana naissäveltäjän leimasta. Kun hän kirjoitti rytmikästä vahvaa musiikkia, ”siitä puuttui feminiinistä viehätystä” ja kun taas hänen musiikkinsa oli melodista ja herkkää, ” se ei yltänyt hänen mieskollegojensa taiteelliseen tasoon”. Muistelmissaan hän halusi murtautua ulos termistä naissäveltäjä ja kutsuikin itseään säveltäjäksi muiden säveltäjien joukossa. Hän toi myös kirjassaan Female Pipings in Eden (1933) esiin ajatuksen, että naisnäkökulma musiikissa on välttämätöntä taidemuodolle ja vahvistaa myös miesten tekemän taiteen merkitystä, ja että musiikkielämä tarvitsee enemmän naisia.
Ethel Smythin sävellysura loppui varhain kuuroutumisen vuoksi hänen ollessaan viisissäkymmenissä. Tämän jälkeen hän julkaisi vielä kymmenen kirjaa.
Lili Boulangerin (1893–1918) elämä keskeytyi vakavaan sairauteen vain 24-vuotiaana ja se on yksi musiikkimaailman suurimmista menetyksistä.
Lili Boulanger kasvoi musiikillisessa perheessä Pariisissa. Hänen musiikillinen lahjakkuutensa oli selvää jo varhain, kun hän oppi nuotit ennen aakkosia ja lauloi sävelmiä 2-vuotiaana taaperona. Muusikkovanhemmat kannustivat tyttäriään musiikkiuralla. Lili seurasi usein kuusi vuotta vanhemman sisarensa Nadian soitonopetusta Pariisin konservatoriolla. Hän itse opiskeli viulua, selloa, pianoa, laulua ja harppua. Opintoja haittasi jatkuva sairastelu; hän sairasti kaksivuotiaana vakavan keuhkokuumeen, josta ei toipunut täysin.
Lilin suuri haave oli menestyä Prix de Rome-sävellyskilpailussa ja hän teki sen eteen määrätietoisesti töitä sairaudestaan huolimatta. Vuonna 1912 hän osallistui kilpailuun ensi kerran, mutta joutui keskeyttämään sairautensa pahennuttua. Seuraavana vuonna hän osallistui uudestaan ja voitti kilpailun ensimmäisenä naisena ja yhtenä kaikkien aikojen nuorimmista osanottajista. Palkkiona oli matka Roomaan, kustannussopimus ja paljon julkisuutta.
Lilille läheisen isän kuolema vuonna 1900 vaikutti häneen syvästi. Useat hänen teoksensa käsittelevät surun, menetyksen ja kaipauksen teemoja. Hänen omintakeinen sävelkielensä on harmonisesti kekseliästä, intensiivistä ja tummasävyistä. Säveltäjänä hän sai vaikutteita impressionismista ja symbolismista, ja hän oli kiinnostunut runoudesta. Hänen lauluissaan käyttämänsä tekstit olivat usein sävyltään melankolisia ja peilasivat hänen omaa yksinäisyyttään ja taisteluaan vaikeaa sairautta vastaan. Sairauden heikentämä Lili sävelsi elämänsä loppuun asti sisarensa Nadian avustuksella - loppuvaiheessa Lili saneli sävellykset Nadialle, joka kirjoitti ne ylös.
Lili Boulangerin musiikki on jättänyt merkittävän jäljen musiikinhistoriaan. Hän pystyi luomaan täysin tunnistettavan oman sävelkielen ja ehti vakavasta sairaudestaan ja lyhyestä elämästään huolimatta luoda huomattavan määrän hienoa koskettavaa musiikkia, jota esitetään yhä enemmän tänä päivänä.
Amy (os. Cheney) Beach (1867–1944) oli yhdysvaltalainen säveltäjä ja konserttipianisti.
Hän osoitti suurta musiikillista lahjakkuutta jo hyvin varhain ja sävelsi ensimmäiset teoksensa pianolle jo 4-vuotiaana korvakuulolta. Hänen äitinsä Claran tiedetään olleen erinomainen laulaja ja pianisti ja Amyn ensimmäinen opettaja. Vanhempien kertoman mukaan Amy oli voimakastahtoinen lapsi, joka usein halusi määrätä millaista musiikkia kotona soitettiin, kiukkuuntuen, jos musiikki ei vastannut odotuksia.
Amylla oli harvinainen synestesia, aistien sekoittuminen, jossa tietty aistihavainto laukaisee toisen aistimuksen. Hän kuuli eri sävellajit väreinä ja saattoi jo lapsena pyytää vanhempiaan soittamaan tietyn väristä musiikkia. Suomalaisista kenties tunnetuin synesteetikko oli Jean Sibelius.
Amy edistyi valtavan nopeasti piano-opinnoissaan ja debytoi Bostonissa 16-vuotiaana. Ura lähti rakettimaiseen nousuun, Amylle tarjottiin solistitehtäviä ja arviot olivat ylistäviä.
18-vuotiaana Amy meni naimisiin itseään 24 vuotta vanhemman kirurgin kanssa. Naimisiin mennessään hänen oli luvattava elää aviomiehen standardien mukaisesti, mikä tarkoitti, että hän ei saisi koskaan opettaa musiikkia. Esiintyä saisi vain kahdesti vuodessa, sillä ehdolla, että konserteista saadut tulot annettaisiin hyväntekeväisyyteen. Hän sai säveltää, mutta opiskeli taidon itsenäisesti, koska hänen miehensä mielestä opiskelu ei ollut naisille sopivaa.
Amy Beach näki itsensä ensisijaisesti pianistina ja vasta sitten säveltäjänä, mutta olosuhteiden pakosta naimisiin mentyään hän keskitti taiteellisen kunnianhimonsa säveltämiseen.
Hän alkoi saada nopeasti säveltäjänä jalansijaa ja sai kriitikoilta kiitosta. Historiallisesti merkittävä menestys seurasi, kun Amy sävelsi ensimmäisen sinfoniansa ja siitä tuli ensimmäinen naisen säveltämä ja julkaisema sinfonia Amerikassa.
Miehensä kuoltua vuonna 1910 Amy Beach muutti Eurooppaan ja alkoi jälleen esiintyä pianistina. Hän kiersi Eurooppaa ja esitti omaa musiikkiaan, kamarimusiikkia ja pianokonserttoja.
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä hän muutti takaisin Amerikkaan. Hän hyödynsi mainettaan Amerikan tunnetuimpana säveltäjänaisena auttaakseen nuoria säveltäjiä ja muusikoita eteenpäin urallaan. Hänestä tuli arvostettu pedagogi ja hän julkaisi useita nuorille pianisteille suunnattuja tieteellisiä artikkeleita, joissa keskittyi itse luomiinsa harjoittelun ja opiskelun tekniikoihin ja musiikkianalyysiin.
Here we chose very much contrasted pieces, right dancing Havanaise rhythms (Saint-Säens: Havanaise), only 17 years old Shostakovich who was suffering an illness at that moment (Piano Trio), Arvo Pärt just turning 90 years old (Fratres), charming small classical style pieces by Ukrainan composer Glière who got a big influence from late Romantic period music (Duo), and The swan which does not need introduction!
Hope you will enjoy Sunday afternoon with our music.
Felix Mendelssohn kirjoitti vuosina 1821-23 yhteensä kaksitoista sinfoniaa jousille, jotka ylittivät myöhemmät julkaistut viisi sinfoniaa vakavuudellaan ja ankaralla tekniikallaan. Säveltäessään c-molli-sinfoniaansa vuonna 1824 Mendelssohn aikoi ensin antaa sille numeron kolmetoista, mutta risti sen julkaistessaan esikoiseksi luultavasti siksi, että käytti ensi kertaa täyttä sinfoniaorkesteria.
Jousisinfonioiden barokkinen kontrapunkti ja fuugat ovat opus 11:ssa jääneet taakse, mutta ei niiden kiihkeä intensiteetti. Ensimmäinen osa (Allegro molto) hyökkää eteenpäin kuin takaa-ajettuna, vaikka lyyriset sivuteemat pian valavat öljyä laineille. C-molli – Beethovenin “Kohtalosinfonian” sävellaji – velvoittaa kuitenkin keskittymään iskevään draamaan ja nuori säveltäjä on tehnyt parhaansa mahduttaakseen tunteelliset eleensä klassisiin muotoihin.
Vaikka Mendelssohnin teemat eivät ole vielä yhtä mieleenpainuvia kuin tunnetummissa “Italialaisessa” tai “Skottilaisessa” sinfoniassa, hän hallitsee kehittelyn sinfoniset manööverit ja rutistaa osan painokkaasti loppuun. Hidas osa (Andante) on vastapainoksi korostetun yksinkertainen, pyöritellen aiheitaan sulavan elegantisti. Jännitystä tuovat vaskisina uhkaavat mollikohtaukset, jotka lämpimät puupuhallinaiheet pian puhaltavat pois.
Beethoven tulee mieleen myös jyskyttävästä menuetista (Allegro molto), johon Mendelssohn on ammentanut myös koulittua kontrapunktiansa. Lempeä triotaite pehmentää huomattavasti vaikutelmaa, ja schubertmainen viattomuus pääsee hetkeksi vallalle, ennen kuin menuetin kertaus survoo sen jalkoihinsa.
Finaalissa (Allegro con fuoco) ei säästetä tunteita senkään vertaa. Pääosassa on avausosasta tuttu synkkä syöksy, jolle Mendelssohn virittää kuitenkin herkullisen vastineen pizzicatojen säestämällä marssiaiheella. Siitä tuntuu tarttuvan tuliseen pääteemaan optimismia, jota ilmentää myös uljas fuuga. Säntillisten kertausten jälkeen maaliintulo on fanfaarien säestämää voitonjuhlaa.
Teosesittely: Antti Häyrynen
Then, young girls naked and slender as reeds,
Danced the Shadow of the North Wind.
First they stood quiet as a field of corn
upon a still day.
And muted drums murmured of the drowsy heat.
Then the reed pipes
whispered of the evening breeze,
And the dancers’ arms rippled
like a breeze-stirred meadow
When the grass is high.
Then they moved gently as leaves flutter with the first breathing of a storm.
The wind strengthened to the melody of harps
And they swayed like papyrus
bowing in the marsh.
And the music heralded the storm
They were like trees where branches
Clasp, great winds and cater their leaves
As tempest driven offerings to the racing clouds.
Thunder muttered to the surge of drums
Until it seems that we were encompassed by a mighty storm
And as the music drifted into peace
The dancers’ rhythm turned to gentleness
Then the music enfolded quietness
And they were still, as trees upon a silent evening.
Always must I be Pharaoh,
Remote and wise and undisturbed
With no save Neyah I put off this garment of control.
I could not even be impatient
When the mirror showed my hair unsmooth,
Nor if the outline of my eye was smudged,
Could I throw wax upon the floor,
As I sometimes longed to do.
Always I had to preserve an unflawed calm,
As though the light around me shore like pearl
Instead of being flickered with the red of anger.
None knew that I felt like a harp to tightly strung,
Which at a touch giving forth harsh discords.
That crowns and wigs and
ceremonial robes were heavy
After a tunic and loose hair,
That to sit immobile a throne tired my muscles
Which were used to freedom.
In the temple I had been much alone
But now except when I was sleeping,
or in my sanctuary,
People were always with me,
People to whom I must be wise and kind.
There was no one who knew my secret
doubts and fears,
Or heard the foolish,
angry words that did not pass my lips,
But shouted in the silence of my thoughts.
Neyah and I were together, yet I was lonely:
Though I had his companionship,
I longed for that double link where each to each
Is like the balanced scale.
I could not tell Neyah of my longings,
Because I feared he would be sorrowful if he knew
That though I ruled beside him,
I still felt the loneliness of all women
Who do not have a man to share their lives with.

Tapiola Sinfonietta on vakiinnuttanut asemansa Suomen johtavana kamariorkesterina. Vuonna 1987 perustettu Espoon kaupunginorkesteri on 43 soittajan dynaaminen kokoonpano, jonka raikkaat ja vivahteikkaat tulkinnat saavat kiitosta aikakaudesta ja tyylisuunnasta riippumatta.
Orkesteri esiintyy usein ilman kapellimestaria, mikä kuuluu kamarimusiikillisena yhteissoittona, jossa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli.
Vuodesta 2000 alkaen orkesterilla on ollut johtamismalli, jossa orkesterin taiteellisesta suunnittelusta vastaa kahden muusikon ja intendentin muodostama johtoryhmä. Keskustelevuus ja monitaiteellisuus ulottuvat myös yhteistyöhön taiteellisten partnereiden, residenssitaiteilijoiden sekä vierailevien kapellimestarien ja solistien kanssa. Kaudella 2025–2026 taiteellisina partnereina toimivat sellisti-kapellimestari Nicolas Altstaedt, kapellimestari Ryan Bancroft ja kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman. Residenssitaiteilijana työskentelee pianisti Irina Zahharenkova.
Orkesterin kotisali on Espoon kulttuurikeskuksessa, ja esiintymiset saavuttavat kuulijoita myös konserttisalien ulkopuolella. Poikkeuksellisen laaja-alainen yleisötyö tavoittaa Espoossa kaikki ikäryhmät kohtuvauvoista senioreihin.
Orkesteri vierailee säännöllisesti kotimaisilla festivaaleilla. Vierailut ulkomailla ovat vahvistaneet kansainvälistä tunnettuutta palkitun diskografian ohella.
VIULU
Meri Englund, I konserttimestari
Janne Nisonen, I konserttimestari
Jukka Rantamäki, II konserttimestari
Sayaka Kinoshiro, II viulu äänenjohtaja
Avoin, II viulu äänenjohtaja
Elina Rusi, II viulu, varaäänenjohtaja
Sari Deshayes
Siiri Alanko*
Susanne Helasvuo
Leena Ihamuotila
Mervi Kinnarinen
Maarit Kyllönen
Kanerva Mannermaa
Salla Mertsalo
Tiina Paananen
Aleksandra Pitkäpaasi
Kati Rantamäki
ALTTOVIULU
Jussi Tuhkanen, äänenjohtaja
Riitta-Liisa Ristiluoma, äänenjohtaja
Saara Kurki, varaäänenjohtaja
Tuula Saari
Ilona Rechardt
SELLO
Riitta Pesola, soolosellisti
Avoin, soolosellisti
Mikko Pitkäpaasi, varaäänenjohtaja
Jukka Kaukola
Janne Aalto
KONTRABASSO
Panu Pärssinen, äänenjohtaja
Mikko Kujanpää, varaäänenjohtaja
Matti Tegelman
HUILU
Hanna Juutilainen, äänenjohtaja
Heljä Räty, varaäänenjohtaja
OBOE
Anni Haapaniemi, äänenjohtaja
Marja Talka, varaäänenjohtaja
KLARINETTI
Olli Leppäniemi*, äänenjohtaja
Asko Heiskanen, varaäänenjohtaja
FAGOTTI
Jaakko Luoma, äänenjohtaja
Antti Salovaara, varaäänenjohtaja
KÄYRÄTORVI
Tero Toivonen, äänenjohtaja
Ilkka Hongisto, varaäänenjohtaja
TRUMPETTI
Antti Räty, äänenjohtaja
Janne Ovaskainen, varaäänenjohtaja
PATARUMMUT
Antti Rislakki, äänenjohtaja
TAITEELLINEN JOHTORYHMÄ
Hanna Juutilainen
Janne Nisonen
Maati Rehor
INTENDENTTI
Maati Rehor
II INTENDENTTI
Anna Jaskiewicz
MARKKINOINTISUUNNITTELIJA
Katja Mentula
TUOTTAJAT
Miina Sivula
Lotta Vartiainen
NUOTISTONHOITAJA
Satu Eronen
ORKESTERIKOORDINAATTORI
Susann Holmberg
VASTAAVA TUOTANTOJÄRJESTÄJÄ
Jukka Kauppi
TUOTANTOJÄRJESTÄJÄ
Tuomas Hokkanen
Oikeudet muutoksiin pidätetään / Subject to change without notice.
*Poissa kevään 2026 / Absent spring 2026.
To 3.9. klo 19
Tapiolasali
Syyskauden 2026 konserttiliput ovat myynnissä!
Nicolas Altstaedt sello
Lawrence Power viulu
Kauden avauskonsertissa maineikas alttoviulisti Lawrence Power tarttuu haasteeseen heittäytymällä Brahmsin kaksoiskonserton viulusolistiksi, ja sello-osuudesta vastaa orkesterin taiteellinen kumppani Nicolas Altstaedt.
ESPOON KULTTUURIKESKUS
Kulttuuriaukio 2, 02100 Espoo
tapiola.sinfonietta@espoo.fi