Wolfgang Amadeus Mozart: Don Giovanni -alkusoitto K. 527 6'

Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 40 g-molli, K. 550 34'

Molto allegro
Andante
Menuet & Trio: Allegretto
Allegro assai

Konsertin arvioitu kesto on n. 50 min, ja se loppuu n. klo 17.50.

Wolfgang Amadeus Mozart: Don Giovanni – ouvertyr K. 527 6'

Wolfgang Amadeus Mozart: Symfoni nr 40 i g-moll, K. 550 34'

Molto allegro
Andante
Menuet & Trio: Allegretto
Allegro assai

Konserten är cirka 50 minuter lång, och den avslutas omkring kl. 17-50.

Du får gärna ta bilder av konserten utan blixt. Tagga oss gärna @tapiolasinfonietta.
Alla slags inspelning av konserten är förbjuden.
Ta hänsyn och använd dofter sparsamt.
Vi följer principerna för trygga rum.

Wolfgang Amadeus Mozart: Don Giovanni, Overture, K. 527 6'

Wolfgang Amadeus Mozart: Symphony No. 40 in G minor, K. 550 34'

Molto allegro
Andante
Minuet & Trio: Allegretto
Allegro assai

The concert lasts approximately 50 minutes, and ends around 5:50 p.m.

You are free to take photos of the concert without flash. You may tag us @tapiolasinfonietta.
Recording of any kind during the concert is prohibited.
Please be considerate and use fragrances sparingly.
We have adopted the principles for safer space.

Matthew Halls on toiminut Tampereen Filharmonikkojen ylikapellimestarina elokuusta 2023 lähtien. Tampereen konserttien lisäksi Matthew debytoi kaudella 2025/26 Lahden Filharmonikoiden kanssa ja palaa Bergenin Filharmonikkojen, Viron Kansallisten Filharmonikkojen, Tapiola Sinfoniettan ja Wienin Musikvereinissa esiintyvän Tonkünstler-Orchesterin eteen. Myöhemmin hän palaa Wienin sinfoniaorkesterin, Atlantan sinfoniaorkesterin, Belgian kansallisorkesterin, Islannin sinfoniaorkesterin, Dallasin sinfoniaorkesterin ja SWR-sinfoniaorkesterin vierailevaksi kapellimestariksi.

Matthew’lla on tausta periodisoittimien parissa, ja hän oli yksi ensimmäisistä Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin vierailevista kapellimestareista. Hänen erityisosaamisensa barokki-, klassisen ja varhaisromanttisen repertoaarin alalla on johtanut säännölliseen yhteistyöhön Suomen Radion sinfoniaorkesterin, Varsovan filharmonisen orkesterin, Clevelandin orkesterin, Seattlen sinfoniaorkesterin, Houstonin sinfoniaorkesterin, Mozarteumorchester Salzburgin ja Stavangerin sinfoniaorkesterin kanssa.

Matthew’n diskografiaan kuuluu Bachin cembalokonsertot, jotka hän on johtanut koskettimilta, Händelin Parnasso in Festa -teoksen ensilevytykset sekä Bachin pääsiäis- ja helatorstain oratoriot.

Tänään soittavat:

Joonas Tikkanen on visuaalisen suunnittelun huippunimi, jolla on pitkä kokemus esityssuunnittelusta näyttämö-, sirkus- ja installaatiotaiteen parissa. Tikkanen on valmistunut Tampereen Taiteen ja viestinnän oppilaitokselta valo- ja videosuunnittelun koulutuslinjalta vuonna 2012. Hän on työskennellyt alalla vuodesta 2005 lähtien ja tehnyt ensimmäiset suunnittelutyönsä vuonna 2008. Hän on suunnitellut visuaalisia kokonaisuuksia useihin teoksiin tanssin, teatterin, musiikin sekä sirkus- ja installaatiotaiteen saralla.

Hänen viimeaikaisia suunnittelutöitään on nähty Tampereen Filharmonian, Tampere Talon ja Tampereen Teatterin yhteistuotantona tehdyssä Taru Sormusten Herrasta suurtuotannossa, Lauri Porran Helsingin Juhlaviikoilla Senaatintorin portailla esitetyssä Basso-teoksessa, Johanna Nuutisen HZ, Hyöky ja Skin Hunger tanssiteoksissa, Kenneth Kvarnströmin Bolero 2.0 tanssiteoksessa, Tero Saarisen tanssiteoksessa nimeltä Wedge sekä Tukholman Kaupunginteatterin päänäyttämöllä Kulla Gulla ja A Chorus LIne teatteriteoksissa.

Joonas Tikkanen on Tapiola Sinfoniettan kumppani Indie-sarjan konserttien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791) valmisteli Don Giovanni -oopperaansa yhteistyössä libretistinsä Lorenzo Da Ponten kanssa ja konsultoi Prahassa myös tuolloin jo parhaat päivänsä nähnyttä kotiopettaja Giacomo Casanovaa. Asiantuntija-apua saattoi tarvita, sillä oopperan aiheena oli kaksi ihmiselon tärkeimpiin kuuluvaa ilmiötä: seksi ja yhteiskuntaluokat. Myytti yhteisön normeja vastaan nousevasta viettelijästä ja kivisen vieraan kostosta oli peräisin inkvisition hallitsemasta 1500-luvun Espanjasta, ja Mozartin päiviin mennessä siitä oli valmistunut lähes 500 erilaista näyttämöversiota.

Mozartin teosluonnehdinta Don Giovannille oli dramma giocoso, synkän draaman ja hilpeän komedian yhdistelmä. Alkusoitto on Mozartin kaikista oopperajohdannoista vaikuttavin: kahta forteakordia yhdistävät uhkaavat jousisoinnut, jotka julistavat viimeisessä näytöksessä kivisen vieraan saapuneeksi illalliselle.

Tästä synkkyyden alhosta kirmaa esiin nopea ja hilpeä Allegro-jakso. Patarummun säestämät forteakordit rytmittävät estotonta ryntäystä, jossa puhaltimien ja jousien taiturilliset aiheet limittyvät häikäiseväksi rondomuodoksi. Oopperassa orkesterijohdanto siirtää katsojan suoraan keskelle toimintaa, Don Giovannin ja Il Commendatoren miekkamittelöön.

Wolfgang Amadeus Mozartin kolme viimeistä sinfoniaa syntyivät kuuden viikon kuluessa kesällä 1788. Mozart kärsi taloudellisista vaikeuksista ja wieniläisyleisö tuntui kyllästyneen sekä oopperoihin että pianokonserttoihin. Sinfoniaa nro 40 g-molli KV 550 on tämän vuoksi toisinaan pidetty näytteenä Mozartin kuolemanaavistuksista. Harmaansuruinen sävellaji ja rokokootyylisen miellyttämishalun puuttuminen kertovat monien mielestä romanttisesta itsetilityksestä. Tällainen ei kuulunut Mozartin ammattimaiseen asenteeseen, vaikka musiikilla on myös syvästi henkilökohtaiset piirteensä.

G-molli-sinfoniasta on säilynyt kaksi eri versiota, joista ensimmäisessä puupuhaltimia johtavat oboet, jälkimmäisessä klarinetit. Klarinetit sävyttävät musiikkia pehmeämmin ja tunteikkaammin kuin oboet, jotka puolestaan terävöittävät draamaa. Myös jousiston käyttö on eriytynyt monin tavoin. Hyvä esimerkki on aivan teoksen alku, jossa kahteen jaettujen alttoviulujen säestyskuvio luo jäljittelemätöntä alakuloa.

Huolestuneena kiirehtivässä avausosassa (Molto allegro) tempomerkintä on nopea. Sonaattimuotoisen osan kontrastit ovat tarkkaan säädeltyjä. Pääteema, voimakkaat duuri-jaksot ja haikean runollinen sivuteema vuorottelevat taidokkaasti limitettyinä. Siirtyessään kehittelyssä kontrapunktiseen äänenkuljetukseen musiikki saa fatalistisen sävyn.

Jousien pitkät huokausaiheet ja puhallinten laskevat sävelkulut tulevat esiin myös laajassa hitaassa osassa. Andanten orkesterinkäsittelyssä riittää herkullisia yksityiskohtia. Luontevuus, jolla Mozart siirtyy lohduttavasta rauhasta ylevään suurieleisyyteen tai uhkaavaan synkeyteen, hämmästyttää vielä vuosien tuttavuudenkin jälkeen. Suvereenista soittimenkäsittelystä kasvava portaaton tunnekirjo hakee vertaistaan musiikin historiassa.

Menuetti (Allegro) on poikkeuksellisen ankara, kontrapunktisessa marssimaisuudessaan jopa tyly. Pastoraalinen välitaite on synkeän tanssijakson vastapaino. Molemmissa soitinversioissa paimensoittoa jäljittelevät oboet luovat käyrätorvien kanssa 1700-luvun kuulijoille tutun luonnonidyllin.

Temperamenttinen finaali (Allegro assai) on sonaattimuotoinen ja tuikeassa vääjäämättömyydessään ja ärhäkässä virtuoosisuudessaan pessimistinen. Jousien esittelemä elegantti sivuteema tai pienet poikkeamat duuriin eivät hillitse pääteeman sivulle vilkuilematonta etenemistä. Kontrapunktinen kehittelyjakso – ennakoiden Jupiter-sinfonian finaalia – ja yhtä periksi antamaton kertaus sinetöivät kohtalon.

Tekstit: Antti Häyrynen

Wolfgang Amadeus Mozartin kolme viimeistä sinfoniaa syntyivät kuuden viikon kuluessa kesällä 1788. Mozart kärsi taloudellisista vaikeuksista ja wieniläisyleisö tuntui kyllästyneen sekä oopperoihin että pianokonserttoihin. Sinfoniaa nro 40 g-molli KV 550 on tämän vuoksi toisinaan pidetty näytteenä Mozartin kuolemanaavistuksista. Harmaansuruinen sävellaji ja rokokootyylisen miellyttämishalun puuttuminen kertovat monien mielestä romanttisesta itsetilityksestä. Tällainen ei kuulunut Mozartin ammattimaiseen asenteeseen, vaikka musiikilla on myös syvästi henkilökohtaiset piirteensä.

G-molli-sinfoniasta on säilynyt kaksi eri versiota, joista ensimmäisessä puupuhaltimia johtavat oboet, jälkimmäisessä klarinetit. Klarinetit sävyttävät musiikkia pehmeämmin ja tunteikkaammin kuin oboet, jotka puolestaan terävöittävät draamaa. Myös jousiston käyttö on eriytynyt monin tavoin. Hyvä esimerkki on aivan teoksen alku, jossa kahteen jaettujen alttoviulujen säestyskuvio luo jäljittelemätöntä alakuloa.

Huolestuneena kiirehtivässä avausosassa (Molto allegro) tempomerkintä on nopea. Sonaattimuotoisen osan kontrastit ovat tarkkaan säädeltyjä. Pääteema, voimakkaat duuri-jaksot ja haikean runollinen sivuteema vuorottelevat taidokkaasti limitettyinä. Siirtyessään kehittelyssä kontrapunktiseen äänenkuljetukseen musiikki saa fatalistisen sävyn.

Jousien pitkät huokausaiheet ja puhallinten laskevat sävelkulut tulevat esiin myös laajassa hitaassa osassa. Andanten orkesterinkäsittelyssä riittää herkullisia yksityiskohtia. Luontevuus, jolla Mozart siirtyy lohduttavasta rauhasta ylevään suurieleisyyteen tai uhkaavaan synkeyteen, hämmästyttää vielä vuosien tuttavuudenkin jälkeen. Suvereenista soittimenkäsittelystä kasvava portaaton tunnekirjo hakee vertaistaan musiikin historiassa.

Menuetti (Allegro) on poikkeuksellisen ankara, kontrapunktisessa marssimaisuudessaan jopa tyly. Pastoraalinen välitaite on synkeän tanssijakson vastapaino. Molemmissa soitinversioissa paimensoittoa jäljittelevät oboet luovat käyrätorvien kanssa 1700-luvun kuulijoille tutun luonnonidyllin.

Temperamenttinen finaali (Allegro assai) on sonaattimuotoinen ja tuikeassa vääjäämättömyydessään ja ärhäkässä virtuoosisuudessaan pessimistinen. Jousien esittelemä elegantti sivuteema tai pienet poikkeamat duuriin eivät hillitse pääteeman sivulle vilkuilematonta etenemistä. Kontrapunktinen kehittelyjakso – ennakoiden Jupiter-sinfonian finaalia – ja yhtä periksi antamaton kertaus sinetöivät kohtalon.

Tekstit: Antti Häyrynen

”Prima ballerina oli hyvä. Hänen kerrotaan olevan hyvän näköinen, mutta en ole nähnyt häntä läheltä. Siellä oli myös pelletanssija: hän osasi pieraista joka kerta kun hyppäsi.” 14‑vuotiaan Wolfgang Amadeus Mozartin raportti Milanosta sisarelleen Salzburgiin kertoo tanssimisen eri sfääreistä. Varmaa on, että Mozartille tanssit eivät merkinneet pelkästään rokokoohen­kistä siroa askeltamista, vaan musiikin kokemista fyysisesti ja maanläheisesti kuten nykyajan reiveissä tai rock‑tapahtumissa.

Mozart oli innokas tanssija ja hänen tanssivarustukseensa kuului Harlekiini‑puku, josta kuvastui tanssiharrastukseen liittynyt anarkian henki. Keisarillisen Hofburgin Redouten‑salien laskiaistanssit olivat avoimet kaikille kansankerroksille, ja naamiaisasuissa he saattoivat juhlia tasaveroisina. Kun Mozart vuonna 1787 nimitettiin keisarillisen ja kuninkaallisen kamarimuusikon virkaan, hän toivoi, että titteli olisi tulevaisuudessa tuonut hänelle vakaviakin sävellystehtäviä. Toisin kävi, Wienin hovi tilasi häneltä tukuittain tansseja, joita hoviorkesteri esitti karnevaaliaikana Redouten‑salin tanssiaisissa.

1700‑luvun lopun suosikkitanssit erosivat toisistaan niin luonteen kuin askelkuvioiden puolesta. Menuetti oli perinteikäs hovitanssi ja taidemusiikin karakteriosana tuomittu kuolemattomuuteen. Saksalainen tanssi (Deutsche Tanz, Allemande) oli rahvaan paritanssi, joka yleistyi vuosisadan loppua kohden kehittyäkseen myöhemmin ländleriksi ja valssiksi. Sen tyyliin kuuluivat alkujaan iloisen pyörähtelyn lisäksi kaikenlaiset hypyt ja loikat.

Kuusi saksalaista tanssia KV 571 valmistuivat helmikuussa 1789, kun Mozartilta ei tilattu enää mitään suuria teoksia. Rikkaasti soitinnetut kuusi tanssia rakentavat herttaisuudessa kilpailevan kimaran, joka ennakoi Strauss‑dynastian saavutuksia seuraavalla vuosisadalla. Rumpujen ja lautasten räime finaalitanssissa saattoi olla kaikuja turkkilaissotien janitsaarisoittimista. Ensimmäinen ja viimeinen tanssi D‑duurissa sitovat kokonaisuuden yhteen.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Heinäkuussa 1822 Franz Schubert kirjoitti elämäkerrallisen proosatekstin, jolle Ferdinand-veli antoi myöhemmin otsikon ”Minun uneni” (Mein Traum). Tekstissä Schubert kuvaa elämäänsä suuren sisarusparven poikkeusyksilönä, joka joutuu konfliktiin isänsä kanssa, pakenee kotoaan ja palaa sinne kuultuaan äitinsä kuolemasta. Jouduttuaan uudelleen välirikkoon isänsä kanssa hän karkaa jälleen vaeltavaan elämään. Mystisessä näyssä hän päätyy hurskaan neitsyen haudalle, jossa syntyy sovinto isän, pojan ja koko maailman välille.

Ferdinand-veljen säilyttämällä ja myöhemmin Robert Schumannille antamalla tekstillä oli todellisuuspohja nuoren Schubertin elämässä. Schubertin äiti Elisabeth kuoli 55-vuotiaana vuonna 1815. Opettajana työskentelevä isä toivoi Franzista työnsä jatkajaa ja karkotti itsenäisyyttä tavoittelevan nuoren säveltäjän kahdesti kotoaan. Tekstissä esiintyy monia Schubertin musiikissa esiin nousevia aiheita, kuten vaeltaminen, yksinäisyys, lohdutus ja vastausta vaille jäävä rakkaus.

Vuonna 1822 Schubert aloitti myös h-molli-sinfonian säveltämisen ja sai valmiiksi kaksi osaa, mutta ei jäljellä olevina vuosinaan saattanut teosta loppuun. Jo vuonna 1938 musiikintutkija Arnold Schering esitti, että ”Keskeneräisen” sinfonian kaksi osaa kuvastaisivat proosatekstin kahta puoliskoa. Ajatus on noussut uudelleen esiin 2000-luvulla. Keskeisin on oletus, että Schubert jätti h-molli-sinfonian tarkoituksella kesken, koska oli muotoillut musiikiksi proosatekstissään kuvailemansa elämänsä ristiriidat sekä niiden sovinnon, eikä löytänyt niille perusteltavaa jatkoa.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Then, young girls naked and slender as reeds,
Danced the Shadow of the North Wind.
First they stood quiet as a field of corn
upon a still day.

And muted drums murmured of the drowsy heat.
Then the reed pipes
whispered of the evening breeze,

And the dancers’ arms rippled
like a breeze-stirred meadow
When the grass is high.

Then they moved gently as leaves flutter with the first breathing of a storm.
The wind strengthened to the melody of harps
And they swayed like papyrus
bowing in the marsh.

And the music heralded the storm
They were like trees where branches
Clasp, great winds and cater their leaves
As tempest driven offerings to the racing clouds.

Thunder muttered to the surge of drums
Until it seems that we were encompassed by a mighty storm
And as the music drifted into peace
The dancers’ rhythm turned to gentleness
Then the music enfolded quietness
And they were still, as trees upon a silent evening.

Always must I be Pharaoh,
Remote and wise and undisturbed
With no save Neyah I put off this garment of control.

I could not even be impatient
When the mirror showed my hair unsmooth,
Nor if the outline of my eye was smudged,
Could I throw wax upon the floor,
As I sometimes longed to do.

Always I had to preserve an unflawed calm,
As though the light around me shore like pearl
Instead of being flickered with the red of anger.

None knew that I felt like a harp to tightly strung,
Which at a touch giving forth harsh discords.

That crowns and wigs and
ceremonial robes were heavy
After a tunic and loose hair,
That to sit immobile a throne tired my muscles
Which were used to freedom.

In the temple I had been much alone
But now except when I was sleeping,
or in my sanctuary,
People were always with me,
People to whom I must be wise and kind.

There was no one who knew my secret
doubts and fears,
Or heard the foolish,
angry words that did not pass my lips,
But shouted in the silence of my thoughts.

Neyah and I were together, yet I was lonely:
Though I had his companionship,
I longed for that double link where each to each
Is like the balanced scale.

I could not tell Neyah of my longings,
Because I feared he would be sorrowful if he knew
That though I ruled beside him,
I still felt the loneliness of all women
Who do not have a man to share their lives with.

Tapiola Sinfonietta on vakiinnuttanut asemansa Suomen johtavana kamariorkesterina. Vuonna 1987 perustettu Espoon kaupunginorkesteri on 43 soittajan dynaaminen kokoonpano, jonka raikkaat ja vivahteikkaat tulkinnat saavat kiitosta aikakaudesta ja tyylisuunnasta riippumatta.

Orkesteri esiintyy usein ilman kapellimestaria, mikä kuuluu kamarimusiikillisena yhteissoittona, jossa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli.

Vuodesta 2000 alkaen orkesterilla on ollut johtamismalli, jossa orkesterin taiteellisesta suunnittelusta vastaa kahden muusikon ja intendentin muodostama johtoryhmä. Keskustelevuus ja monitaiteellisuus ulottuvat myös yhteistyöhön taiteellisten partnereiden, residenssitaiteilijoiden sekä vierailevien kapellimestarien ja solistien kanssa. Kaudella 2025–2026 taiteellisina partnereina toimivat sellisti-kapellimestari Nicolas Altstaedt, kapellimestari Ryan Bancroft ja kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman.

Orkesterin kotisali on Espoon kulttuurikeskuksessa, ja esiintymiset saavuttavat kuulijoita myös konserttisalien ulkopuolella. Poikkeuksellisen laaja-alainen yleisötyö tavoittaa Espoossa kaikki ikäryhmät kohtuvauvoista senioreihin.

Orkesteri vierailee säännöllisesti kotimaisilla festivaaleilla. Vierailut ulkomailla ovat vahvistaneet kansainvälistä tunnettuutta palkitun diskografian ohella.

Oikeudet muutoksiin pidätetään / Subject to change without notice.

*Poissa kevään 2026 / Absent spring 2026.