IZAKHI

Franz Schreker: Scherzo jousiorkesterille, 6'

Sally Beamish: IZAKHI, konsertto basettiklarinetille ja orkesterille, ke., 25'

Weaverbird
Cradle
Thirst
Wildfire

Väliaika 20'

Antonín Dvořák: Serenadi orkesterille d-molli op. 44 B. 77, 25'

Moderato quasi marcia
Minuetto (Tempo di minuetto)
Andante con moto
Finale (Allegro molto)

Konsertin arvioitu kesto on n. 90 min sisältäen väliajan, eli loppuu n. klo 20.30.

Franz Schreker: Scherzo för stråkorkester, 6'

Sally Beamish: IZAKHI, konsert för basklarinett och orkester, världspremiär, 25'

Weaverbird
Cradle
Thirst
Wildfire

Paus 20'

Antonín Dvořák: Serenad för orkester i d-moll, op. 44, B. 77, 25'

Moderato quasi marcia
Minuetto (Tempo di minuetto)
Andante con moto
Finale (Allegro molto)

Konserten är ca 90 minuter lång inklusive paus, och den avslutas omkring kl. 20.30.

Du får gärna ta bilder av konserten utan blixt. Tagga oss gärna @tapiolasinfonietta.
Alla slags inspelning av konserten är förbjuden.
Ta hänsyn och använd dofter sparsamt.
Vi följer principerna för trygga rum.

Franz Schreker: Scherzo for string orchestra, 6'

Sally Beamish: IZAKHI, concerto for basset clarinet and orchestra, world premiere, 25'

Weaverbird
Cradle
Thirst
Wildfire

Intermission 20'

Antonín Dvořák: Serenade for orchestra in D minor Op. 44, B. 77, 25'

Moderato quasi marcia
Minuetto (Tempo di minuetto)
Andante con moto
Finale (Allegro molto)

The concert lasts approximately 90 minutes, including an intermission, and ends around 8:30 p.m.

You are free to take photos of the concert without flash. You may tag us @tapiolasinfonietta.
Recording of any kind during the concert is prohibited.
Please be considerate and use fragrances sparingly.
We have adopted the principles for safer space.

Seitsemänvuotiaasta klarinettia soittanut Michael Collins on yksi sukupolvensa monipuolisimpia muusikoita ja erittäin arvostettu kapellimestari. Collins on esiintynyt ympäri maailmaa niin kapellimestarina kuin solistina ja on myös kysytty kamarimuusikko. Collins sai Royal Philharmonic Societyn vuoden instrumentalist of the Year -palkinnon vuonna 2007 tunnustuksena hänen keskeisestä roolistaan joidenkin nykypäivän arvostetuimpien säveltäjien ohjelmistojen kantaesityksissä.

Michael Collins levyttää Chandos-levy-yhtiölle, ja hänen tuottoisa levytysuransa kattaa poikkeuksellisen laajan solistisen ohjelmiston, tehden hänestä yhden maailman eniten levytetyistä klarinetisteista. Viimeaikaisiin julkaisuihin kuuluvat Crusellin klarinettikonsertot Ruotsin kamariorkesterin kanssa, brittiläiset klarinettikonsertot BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa, jossa Collins on solistina ja kapellimestarina, sekä kaksi levyä pianisti Michael McHalen kanssa: ensimmäinen Brahmsin ja Reinicken klarinettisonaatteja ja toinen Regerin klarinettisonaatteja. Vuonna 2017 hänelle myönnettiin Grammy hänen Ian Bostridgen ja Antonio Pappanon kanssa tekemästään levystä ”Shakespeare Songs” (”Best Classical Solo Vocal Album”).

Vuonna 2015 Michael Collinsille myönnettiin MBE-palkinto musiikin hyväksi tehdyistä ansioista. Collins soittaa Yamahan klarineteilla.

Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.

Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.

Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä syksyllä 2021 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dalia Stasevska. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin päävierailijana toimi 2020–2023 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.

Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.

Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa, Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.

Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007, ja keväällä 2021 julkaistiin orkesterin oma SL Classiclive -konserttiapplikaatio. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.

Franz Schrekerin musiikin soittimellinen loisto koettiin aikoinaan esimerkiksi hybriksestä, teknisen taidon ja moraalisen kyseenalaisuuden yhdistymisestä. 1920-luvun lopulta lähtien Schrekerin musiikki tuomittiin rappiotaiteeksi ja Hitlerin valtaannoustua juutalaissyntyisen säveltäjän musiikki kiellettiin kokonaan. Seuraavana vuonna Schreker kuoli eristettynä ja hylättynä.

Gustav Mahlerin tavoin Schreker polveutui bööminjuutalaisesta perheestä, joka hänen syntyessään oli asettunut Monacoon. Isä oli keisarillinen hovivalokuvaaja ja nuori Franz pääsi vuonna 1892 Wienin konservatorioon Robert Fuchsin sävellysoppiin. ”Serenadi-Fuchsin” oppilaana opiskeli noihin aikoihin myös Sibelius.

Sibelius sävelsi myöhemmin kaksi serenadia viululle ja orkesterille, kun taas Schreker keskittyi oopperoihin. Wienin Kansalliskirjastosta vuonna 1972 löytynyt ja vuonna 1900 valmistunut Scherzo jousille edustaa kuitenkin Fuchsin ja Brahmsin viljelemää serenadiperinnettä. Kappaleesta käy ilmi Schrekerin tekninen taito jousien käsittelijänä. Tanssillisten ja melodisten elementtien yhdistelijänä hän tuntuu tukeutuvan böömiläisiin juuriinsa, jossa erottuu myös Dvořákin ja Mahlerin vaikutus. Hiljenevä loppu korostaa teoksen sadunomaisuutta.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Sally Beamish aloitti uransa alttoviulistina mm. Raphael-kamariyhtyeessä, mutta 1990-luvulta lähtien hän on keskittynyt säveltämiseen, jota hän opiskeli Manchesterissa mm. Anthony Gilbertin ja Lennox Berkeleyn johdolla. Alttoviulun saloihin häntä johdatti Bruno Giuranna Detmoldissa.

Beamish on vakiinnuttanut asemansa yhtenä sukupolvensa ansioituneimmista ja menestyksekkäimmistä brittisäveltäjistä. Hänen tyyliään voisi luonnehtia vilkkaan musiikillisen mielikuvituksen ohjaamaksi kohtuulliseksi modernismiksi. Monilla hänen teoksistaan on ulkopuolinen runollinen tai ohjelmallinen heräte, mutta pääosaan nousevat usein soittimellinen kekseliäisyys ja laajalta alalta suodatetut musiikilliset vaikutteet.

Tapiola Sinfoniettan, Saint-Martin-in-the-Fields-akatemian, Tasmanian sinfoniaorkesterin ja Ruotsalaisen kamariorkesterin yhteistilauksena valmistuneessa IZAKHI-konsertossa soolosoittimena on Mozartin käyttämä basettiklarinetti, jonka ääniala ulottuu tavallista klarinettia matalammalle. Beamish kirjoittaa:

”Michael Collinsille omistetun teoksen alkuperäinen ja yhteinen idea oli sävellys ’neljästä elementistä’, mutta vierailu kauniiseen vaikkakin ongelmalliseen Etelä-Afrikkaan muutti suunnitelmat.

Otsikko IZAKHI on zulunkielinen sana “elementeille” ja tarkoittaa rakennustarpeita tai materiaaleja. Sana viittaa lisäksi rakentajiin, jotka ovat käyttäneet yhteisiä resursseja asumuksiin. Mietin myös klarinetin rakennetta: puuta, (sulatettua) metallia ja ruokoa sekä toimimista ilmavirralla.

Seuraavaksi valitsin lyömäsoittimet luonnehtimaan eri osia ja edustamaan eri elementtejä: ilma (tuulikellot bambusta, liukupilli, muoviblokki), maa (ksylofoni), vesi (waterphone, sadekeppi) ja tuli (metalliset soittimet, lautaset, ukkospelti, kellopeli, pikkurumpu metalliharjoin).

Ensimmäinen osa, Weaverbird (kutojalintu, ilma), sai alkunsa katsellessani näitä hämmästyttäviä lintuja rakentamassa pesäänsä, pitkulaisia ruohosta ja korsista valmistettuja koreja, jotka riippuvat puiden oksissa. Osa alkaa linnun laulun nuotinnoksella ja musiikkia ’kudotaan’ eteenpäin lisäämällä yhä monimutkaisempia kerroksia. Puolimatkassa sointimaisema muistuttaa afrikkalaisen savannin rikkautta – kerrostunutta linnunlaulua, tuulen suhinaa puissa, kuivien siemenkotien rahinaa ja siipien viuhumista. Osan lopussa soittimet kipuavat korkeimpaan rekisteriinsä.

Seuraavaksi on vuorossa Cradle (maa), jonka otsikko viittaa museoon ’Cradle of Humankind’ Johannesburgissa. Ajatus maasta ihmiskunnan kehtona on osuva, sillä siitä kasvaneet nuoret ovat aikuistuneet ja alkaneet tuhota sitä. Musiikkia on inspiroinut bantujen kysymyksiin ja vastauksiin perustuva vuorolaulu. Rakenteeltaan osa on chaconne, jossa koraalimaiset soinnut toistuvat muunnelmineen. Keskivaihe on eloisampi solistin leikitellessä ksylofonin ja pizzicatojousten kanssa. Lopussa musiikki rauhoittuu kehtolauluksi ennen alkukoraalin paluuta.

Kolmas osa, Thirst (jano), viittaa veteen, mutta kertoo enemmän sen puutteesta – kuivuudesta ja pölyisestä maankamarasta. Lyömäsoittimiin kuulu tässä waterphone – jousella soitettava metallofoni, jossa on vedellä täytetty kaikukoppa. Pizzicatot ja sadekeppi viittaavat satunnaisiin sateisiin, mutta ei virtaaviin vesiin – vain kuivuuteen. Klarinetti soittaa alussa multifoneja sulautuakseen waterphoneen ennen surullista sooloaan pizzicatojousten yllä. Osa tutkii staattista sointimaisemaa.

Viimeinen osa, Wildfire (maastopalo), muuntelee aiempien osien teemoja ja kuvaa kehityksen äärimmäisestä kuivuudesta tulen syttymiseen. Tuli riistäytyy valloilleen ennen kuin laantuu lopussa. Viimeinen jakso on valituslaulu, ensin klarinetin ja patarumpujen duettona, sitten toisen osan (Cradle) koraalina, jonka yllä solisti soittaa kolmannen osan soolon. Teos päättyy kutojalinnun kutsuun.”

Teosesittely: Antti Häyrynen

Klassinen viihde oli Antonin Dvořákin sydäntä lähellä, kuten olivat sen suurkuluttajat, hänen böömiläiset maanmiehensä. Kultivoitunut viihde kiinnosti kaikkia muitakin Itävallan keisarikunnassa. Erityisesti sitä edustivat serenadit, joissa yhdistyi italian sanat sera (ilta) ja al sereno (ulkona).

Vuonna 1878 valmistuneessa serenadissa puhaltimille op. 44 Dvořák leikittelee puhaltimille kirjoitettujen ulkoilmasävellysten kanssa, säveltämättä minkäänlaista parodiaa. Päinvastoin, teoksen käynnistävä marssi (Moderato quasi marcia) on hyvinkin vakava ja juurevuutta sille antavat yhtyettä tukevat matalat jouset, yleensä sello ja kontrabasso.

Dvořákin puhallinserenadin kokoonpano on ylipäätään tummasävyinen: jousien ohella kolme käyrätorvea, kolme fagottia (joista yksi kontrafagotti), sekä melodianliikuttelusta päävastuun kantavat kaksi oboeta ja kaksi klarinettia.

Avausosan juhlava arvokkuus on jossain määrin harhaanjohtavaa, sillä menuetti on kaukana hovitanssista. Päätaitteen aurinkoista luonnontuntua mehustaa taidokas soitinkäsittely ja välitaitteessa päästetään irti vauhdikkaat pelimannit. Menuetin sijaan kyseessä on itse asiassa leppeä sousedska, hitaan ländlerin kaltainen tanssi, joka kehystää tulista furianttia. Näitä tsekkiläisiä kansantansseja Dvořák viljeli vähän myöhemmin Slaavilaisissa tansseissaan orkesterille.

Hitaaseen osaan (Andante con moto) tuovat liikettä jousien säestyskuviot ja käyrätorvien synkoopit, johon leppeät soolot pujottautuvat kuin helmet kaulanauhaan. Finaalissa (Allegro molto) böömiläinen väritys kohoaa hallitsevaksi, samoin slaavilainen kiihko, joka kuitenkin raukeaa marssiaiheen kertaukseen. Reippaalla loppukirillä Dvořák kuitenkin takaa puhaltajilleen näyttävän lähdön lavalta.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Taru kauniista Mélusinesta on juuriltaan ranskalainen. Mélusine on ihmisenmuotoinen haltijatar, jolle lauantaisin kasvaa pyrstö. Lusignanin herra, kreivi Raymond menee hänen kanssaan naimisiin sillä ehdolla, etteivät he tapaa koskaan lauantaisin. Parempaa yllykettä eivät miehet kaipaa ja tultuaan paljastetuksi merenneidoksi Mélusine kiljaisee ja karkaa iäksi.

Felix Mendelssohnin (1809–1847) lyhyt sävelruno traagisesta merenneidosta, Das Märchen von der schönen Melusine op. 32, valmistui vuonna 1833. Vedelliset aiheet olivat kiinnostaneet Mendelssohnia jo Hebridit-alkusoitossa op. 26 ja Merentyven ja onnellinen matka -sävelrunossa op. 27. Kauniin Melusinen tarina ei menestynyt yhtä hyvin ja Mendelssohn uudisti sen vuonna 1835, jonka jälkeen hän oli itse siihen tyytyväinen. “Monien mielestä Melusina on paras alkusoittoni; ainakin se on kaikkein intiimein.”

Sävelruno Melusinasta ei kerro tarkkaa tarinaa, mutta klarinetin figuurit teoksen alussa maalaavat vedellisen ympäristön samaan tapaan kuin Wagnerin Reininkulta-alkusoitto parikymmentä vuotta myöhemmin. Vellovissa vesissä inhimilliset intohimot saavat väistämättä traagiset seuraukset. Mendelssohn ei korosta tätä niinkään sävelmotiivien kontrasteilla kuin elegantisti rakennetulla muodolla ja hienostuneella orkestraatiolla.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Heinäkuussa 1822 Franz Schubert kirjoitti elämäkerrallisen proosatekstin, jolle Ferdinand-veli antoi myöhemmin otsikon ”Minun uneni” (Mein Traum). Tekstissä Schubert kuvaa elämäänsä suuren sisarusparven poikkeusyksilönä, joka joutuu konfliktiin isänsä kanssa, pakenee kotoaan ja palaa sinne kuultuaan äitinsä kuolemasta. Jouduttuaan uudelleen välirikkoon isänsä kanssa hän karkaa jälleen vaeltavaan elämään. Mystisessä näyssä hän päätyy hurskaan neitsyen haudalle, jossa syntyy sovinto isän, pojan ja koko maailman välille.

Ferdinand-veljen säilyttämällä ja myöhemmin Robert Schumannille antamalla tekstillä oli todellisuuspohja nuoren Schubertin elämässä. Schubertin äiti Elisabeth kuoli 55-vuotiaana vuonna 1815. Opettajana työskentelevä isä toivoi Franzista työnsä jatkajaa ja karkotti itsenäisyyttä tavoittelevan nuoren säveltäjän kahdesti kotoaan. Tekstissä esiintyy monia Schubertin musiikissa esiin nousevia aiheita, kuten vaeltaminen, yksinäisyys, lohdutus ja vastausta vaille jäävä rakkaus.

Vuonna 1822 Schubert aloitti myös h-molli-sinfonian säveltämisen ja sai valmiiksi kaksi osaa, mutta ei jäljellä olevina vuosinaan saattanut teosta loppuun. Jo vuonna 1938 musiikintutkija Arnold Schering esitti, että ”Keskeneräisen” sinfonian kaksi osaa kuvastaisivat proosatekstin kahta puoliskoa. Ajatus on noussut uudelleen esiin 2000-luvulla. Keskeisin on oletus, että Schubert jätti h-molli-sinfonian tarkoituksella kesken, koska oli muotoillut musiikiksi proosatekstissään kuvailemansa elämänsä ristiriidat sekä niiden sovinnon, eikä löytänyt niille perusteltavaa jatkoa.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Then, young girls naked and slender as reeds,
Danced the Shadow of the North Wind.
First they stood quiet as a field of corn
upon a still day.

And muted drums murmured of the drowsy heat.
Then the reed pipes
whispered of the evening breeze,

And the dancers’ arms rippled
like a breeze-stirred meadow
When the grass is high.

Then they moved gently as leaves flutter with the first breathing of a storm.
The wind strengthened to the melody of harps
And they swayed like papyrus
bowing in the marsh.

And the music heralded the storm
They were like trees where branches
Clasp, great winds and cater their leaves
As tempest driven offerings to the racing clouds.

Thunder muttered to the surge of drums
Until it seems that we were encompassed by a mighty storm
And as the music drifted into peace
The dancers’ rhythm turned to gentleness
Then the music enfolded quietness
And they were still, as trees upon a silent evening.

Always must I be Pharaoh,
Remote and wise and undisturbed
With no save Neyah I put off this garment of control.

I could not even be impatient
When the mirror showed my hair unsmooth,
Nor if the outline of my eye was smudged,
Could I throw wax upon the floor,
As I sometimes longed to do.

Always I had to preserve an unflawed calm,
As though the light around me shore like pearl
Instead of being flickered with the red of anger.

None knew that I felt like a harp to tightly strung,
Which at a touch giving forth harsh discords.

That crowns and wigs and
ceremonial robes were heavy
After a tunic and loose hair,
That to sit immobile a throne tired my muscles
Which were used to freedom.

In the temple I had been much alone
But now except when I was sleeping,
or in my sanctuary,
People were always with me,
People to whom I must be wise and kind.

There was no one who knew my secret
doubts and fears,
Or heard the foolish,
angry words that did not pass my lips,
But shouted in the silence of my thoughts.

Neyah and I were together, yet I was lonely:
Though I had his companionship,
I longed for that double link where each to each
Is like the balanced scale.

I could not tell Neyah of my longings,
Because I feared he would be sorrowful if he knew
That though I ruled beside him,
I still felt the loneliness of all women
Who do not have a man to share their lives with.

Tapiola Sinfonietta on vakiinnuttanut asemansa Suomen johtavana kamariorkesterina. Vuonna 1987 perustettu Espoon kaupunginorkesteri on 43 soittajan dynaaminen kokoonpano, jonka raikkaat ja vivahteikkaat tulkinnat saavat kiitosta aikakaudesta ja tyylisuunnasta riippumatta.

Orkesteri esiintyy usein ilman kapellimestaria, mikä kuuluu kamarimusiikillisena yhteissoittona, jossa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli.

Vuodesta 2000 alkaen orkesterilla on ollut johtamismalli, jossa orkesterin taiteellisesta suunnittelusta vastaa kahden muusikon ja intendentin muodostama johtoryhmä. Keskustelevuus ja monitaiteellisuus ulottuvat myös yhteistyöhön taiteellisten partnereiden, residenssitaiteilijoiden sekä vierailevien kapellimestarien ja solistien kanssa. Kaudella 2025–2026 taiteellisina partnereina toimivat sellisti-kapellimestari Nicolas Altstaedt, kapellimestari Ryan Bancroft ja kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman. Residenssitaiteilijana työskentelee pianisti Irina Zahharenkova.

Orkesterin kotisali on Espoon kulttuurikeskuksessa, ja esiintymiset saavuttavat kuulijoita myös konserttisalien ulkopuolella. Poikkeuksellisen laaja-alainen yleisötyö tavoittaa Espoossa kaikki ikäryhmät kohtuvauvoista senioreihin.

Orkesteri vierailee säännöllisesti kotimaisilla festivaaleilla. Vierailut ulkomailla ovat vahvistaneet kansainvälistä tunnettuutta palkitun diskografian ohella.

www.tapiolasinfonietta.fi
Kuva: Maarit Kytöharju

Oikeudet muutoksiin pidätetään / Subject to change without notice

*poissa syksyn 2025 / Absent fall 2025