Erwin Schulhoff: Sarja kamariorkesterille, op. 37 WV 58 18'
I Ragtime
II Valse Boston
III Tango
IV Shimmy
V Step
VI Jazz

George Gershwin: Amerikkalainen Pariisissa 19'

Väiliaika 20'

Kurt Weill: Seitsemän kuolemansyntiä 35'

I Prologi
II Laiskuus
III Ylpeys
IV Viha
V Mässäily
VI Himo
VII Ahneus
VIII Kateus
IX Epilogi

Konsertin arvioitu kesto on n. 1 h 40 min sisältäen väliajan (20 min), ja se loppuu n. klo 20.40.

Konsertin jälkeen keskustelu Tanssi poliittisena liikkeenä

Konsertin jälkeen päälämpiössä käydään keskustelu, jonka aiheena on Tanssi poliittisena liikkeenä. Keskustelun moderaattorina toimii Lotta Emanuelsson, keskustelijoina muun muassa tanssitaiteilija, koreografi ja tanssin tutkija Kirsi Monni ja koreografi Simo Kellokumpu.

Erwin Schulhoff: Svit för kammarorkester, WV 58, op. 37 18'
I Ragtime
II Valse Boston
III Tango
IV Shimmy
V Step
VI Jazz

George Gershwin: An American in Paris 19'

Paus 20'

Kurt Weill: De sju dödssynderna 35'
I Prolog
II Faulheit
III Stolz
IV Zorn
V Völlerei
VI Unzucht
VII Habsucht
VIII Neid
IX Epilog 

Konserten beräknas pågå i cirka 1 timme och 40 minuter, inklusive paus (20 minuter), och avslutas omkring kl. 20.40.

Efter konserten: Samtal om dans som politisk rörelse

Efter konserten hålls ett samtal i huvudfoajén med temat Dans som politisk rörelse. Samtalet modereras av Lotta Emanuelsson, och bland deltagarna finns danskonstnären, koreografen och dansforskaren Kirsi Monni samt koreografen Simo Kellokumpu.

Ljud-, foto- och videoinspelningar är inte tillåtna under konserterna. Före konserten, under pausen eller efter konserten är fotografering för privat bruk tillåten.

Ta hänsyn och använd dofter sparsamt.
Vi följer principerna för trygga rum.

Erwin Schulhoff: Suite for chamber orchestra, WV 58, Op. 37 18'
I Ragtime
II Valse Boston
III Tango
IV Shimmy
V Step
VI Jazz

George Gershwin: An American in Paris 19'

Intermission 20'

Kurt Weill: The Seven Deadly Sins 35'
I Prolog
II Faulheit
III Stolz
IV Zorn
V Völlerei
VI Unzucht
VII Habsucht
VIII Neid
IX Epilog 

The concert is expected to last approximately 1 hour and 40 minutes, including an intermission (20 minutes), and will end around 8:40 p.m.

Post-concert discussion: Dance as a Political Movement

Following the concert, a discussion will take place in the main foyer on the topic of “Dance as a Political Movement.” The discussion will be moderated by Lotta Emanuelsson, with panelists including dance artist, choreographer, and dance researcher Kirsi Monni and choreographer Simo Kellokumpu.

Audio, photo, and video recordings are not permitted during the concerts. Before the concert, during intermission, or after the concert, photography for personal use is permitted.

Please be considerate and use fragrances sparingly.
We have adopted the principles for safer space.

Ryan Bancroft on Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri jo neljättä vuotta ja pidetty kapellimestari, jonka amerikkalaisen rento ja lempeä olemus heijastuu muusikoihin. Bancroftia onkin luonnehdittu sydämelliseksi ja tunteiden kautta eläväksi taiteilijaksi. Tapiolassa Bancroft on johtanut useita konsertteja yhdistellen klassikoita, vähemmän tunnettuja teoksia ja kantaesittäen uusia.

Bancroft on opiskellut orkesterinjohtoa Skotlannin kuninkaallisessa konservatoriossa, mutta aloittaessaan orkesterinjohdon opinnot hän oli ehtinyt jo hankkia laaja-alaisen musiikillisen sivistyksen soittamalla trumpettia, harppua, huilua ja selloa sekä ghanalaista tanssia ja musiikkia. Musiikillinen monipuolisuus on kenties lapsuuden peruja, jossa isä kuunteli jazzia ja äiti hard rockia.

Brasiliassa syntynyt tanssitaiteilija Jess Gardolin hallitsee taitavasti monenlaisia tanssityylejä ja taidemuotoja musikaalista oopperaan ja akrobatiaan. Klassisen baletin ja nykytanssin lisäksi hän on taitava rullaluistelija ja ilmatanssija. Rullaluistelussa Gardolin saavutti kansallisen mestaruustason jo lapsena. Syventääkseen intohimoaan taiteisiin Gardolin opiskeli Teatro Guaíra -tanssikoulussa Curitibassa ja suoritti myöhemmin tanssin kandidaatin tutkinnon Faculdade de Artes do Paraná -yliopistossa.

Gardolin on esiintynyt niin Hampurin valtionoopperassa ja Geneven Grand Théâtressa kuin Wicked-musikaaleissa ja Macaon StarWorld-kasinolla. Vuodesta 2021 lähtien hän on toiminut myös koreografina useissa tuotannoissa, kuten Weillin Seitsemässä kuoleman synnissä.

Meksikossa syntynyt teatterintekijä Sandra Preciado on valmistunut maisteriksi Skotlannin kuninkaallisesta konservatoriosta ja työskentelee pääasiassa ohjaajana ja liikeohjaajana. Hänen ohjauksiaan on esitetty laajalti Euroopassa ja Amerikoissa.

Preciadolla on kokemusta ohjauksen lisäksi koreografina, käsikirjoittajana ja esiintyjänä. Hän on erityisen kiinnostunut monialaisesta yhteistyöstä ja kantaesityksistä. Preciadon keskeisiin vaikutteisiin kuuluu Theatre of the Caress -tekniikka, jonka hän omaksui työskennellessään Cirque du Soleil'n perustajan Daniele Finzi Pascan kanssa. Preciado on myös intohimoinen opettaja ja työskentelee nuorten esiintyjien kanssa mielellään.

Preciadon aiempiin yhteistyökumppaneihin lukeutuvat muun muassa Orchestre National de Lille, Aalborgin sinfoniaorkesteri, teatteriryhmä DARKFIELD, Compagnia Finzi Pasca sekä Chipping Norton -teatteri. 

Valmistuttuaan ensin käyrätorvistiksi Michael Müller-Kasztelan suoritti vuonna 2006 musiikkikasvatuksen ja saksan kielen opinnot valtion tutkinnolla. Samanaikaisesti hän opiskeli oopperalaulua Saarin musiikkikorkeakoulussa ja suoritti konserttilaulun jatko-opinnot ennen kuin hän siirtyi New Yorkiin Eastman School of Music -musiikkikorkeakouluun.

Jo opintojensa aikana Müller pestattiin Saarlannin valtionteatteriin, hän toimi vierailevana taiteilijana MIT:ssä Bostonissa ja esiintyi vierailevana artistina Walker Art Centerissä. Roolikiinnitykset veivät hänet mm. myös Meksikoon, Pekingiin ja Bergeniin. Müller on laulanut mm. Mannheimin kansallisteatterissa, Wienin Volksoperissa,  Bremenin teatterissa, Lübeckin teatterissa ja Kielin oopperatalossa, jonka vakiokokoonpanoon hän on kuulunut vuodesta 2009 lähtien.

Norjalainen Petter Moen teki ammattiuransa oopperadebyytin Sevillan parturin Kreivi Almavivana Värmlannin oopperassa. Siitä lähtien hän on esiintynyt monissa teattereissa ja festivaaleilla, kuten Norjan kansallisoopperassa, Tanskan kuninkaallisessa oopperassa, Tukholman kuninkaallisessa oopperassa, Festival d’Aix-en-Provencessa, Hallen Händel-festivaalilla, Théâtre des Champs-Élysées’ssa ja Edinburghin kansainvälisellä festivaalilla.

Moen on laulanut oopperarooleja niin Beethovenin Fideliossa ja Wagnerin Lentävässä hollantilaisessa kuin Brittenin Billy Buddissa ja Poul Rudersin Thirteenth Childissa. Konserttiohjelmistoissa Moen on laualnut mm. Bachin Johannes-passiota, Mozartin Requiemiä ja Schubertin yksinlauluja.

Islantilainen baritoni Jóhann Kristinsson suoritti maisterintutkintonsa erinomaisin arvosanoin professori Scot Weirin luokalla Berliinin Hanns Eisler -musiikkikorkeakoulussa ja on siitä lähtien laulanut oopperarooleja ja konserttiohjelmistoja muun muassa Hampurin valtionoopperassa ja Tanskan kansallisen sinfoniaorkesterin sekä Islannin sinfoniaorkesterin solistina.

Kristinsson on työskennellyt maineikkaiden kapellimestarien, kuten Eva Ollikainen, Herbert Blomstedt, Kent Nagano, Sir András Schiff ja Sylvain Cambreling, kanssa. Taidelaulun puolella Kristinsson on kerännyt kiitosta esiintymisillään Oxfordin lied-festivaalilla ja Hohenemsin Schubertiadilla. Hän on saanut tunnustuksia kotimaansa lisäksi mm. arvostetussa Stella Maris -laulukilpailussa, Wienin Musikvereinissa, Heidelbergin laulukilpailussa ja Zwickaun Robert Schumann -laulukilpailussa.

Suomalaisbasso Antti Mähönen asuu Kööpenhaminassa, jossa hän myös opiskeli klassista laulua Tanskan kuninkaallisesta ooppera-akatemiassa. Mähönen on Oulun ammattikorkeakoulun entinen opiskelija.

Tanskan kuninkaallisessa oopperassa Mähönen debytoi Tšaikovskin Jevgeni Oneginin Zaretskin roolissa. Savonlinnan oopperajuhlilla Mähöstä kuultiin ensi kertaa Taikahuilun toisena haarniskoituna miehenä. Hän on laulanut roolit myös Brittenin The Rape of Lucretiassa, Verdin La Traviatassa ja Puccinin Toscassa. Mähönen oli finalisti Timo Mustakallio -laulukilpailussa vuonna 2021.

Erwin Schulhoff syntyi Prahassa juutalais-saksalaiseen perheeseen ja opiskeli musiikkia Wienissä Robert Teichmüllerin ja Leipzigissa Max Regerin johdolla. Myöhäisromantiikan ja modernismin välimaastoa tutkinut säveltäjä kypsyi ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa Saksan itärintamalla.

Sodan jälkeen Schulhoffin suureksi innoittajaksi nousi dadaistinen kuvataide, George Groszin ja Otto Dixin maalaukset, sekä jazz. ”Minusta tuli groteski, burleski, humoristi. Ja nyt seison tulevaisuuden kynnyksellä uhmakkaana ja kirottuna”, luonnehti säveltäjä muutostaan. Natsit julistivat Schulhoffin sävellykset valtaantulonsa jälkeen ”rappiotaiteeksi” ja sulkivat säveltäjän vuonna 1941 Wülzburgin vankilaan, jossa hän seuraavana vuonna kuoli tuberkuloosiin.

Vuonna 1921 valmistunut Sarja kamariorkesterille op. 37 oli yksi Schulhoffin ensimmäisiä jazzin inspiroimia teoksia. Säveltäjäystävä Alban Bergille hän tunnusti noihin aikoihin tanssivansa yökaudet ravintoloissa ”silkasta rytmien tuottamasta ilosta ja alitajunnan täyttämästä aistinautinnosta”. Kamariorkesterisarja vertautuu barokin tanssisarjoihin ja tarjoaa katsauksen 1920-luvun muotitansseihin.

Sarjassa on riehakkaita jazz-numeroita ja kaksi hitaana tunnelmoivaa kappaletta, jousisoolojen koristama Boston-valssi ja eksoottisena vihjaileva Tango. Aloittava Ragtime edustaa enemmän saksalaista kuin amerikkalaista perinnettä. Shimmy oli olkapäitä ravisteleva muotivillitys ja militarismia parodioivan Stepin Schulhoff on uskonut pelkille lyömäsoittimille. Päättävä Jazz poikkeaa linjasta latinalaisten kansantanssien suuntaan.

Schulhoff pohjusti teosta myös dadaistisella runolla, josta ei kuulijalle ole välttämättä apua: ”Suokaa minulle ennenkuulumattomat voimat / minä syön teidät kaikki / menkää makkaratehtaalle / Sikojen soittokunta!!! / Sitten maailmankaikkeudessa tulee hetki / jolloin muutun BAYERIN aspiriiniksi.”

Teksti: Antti Häyrynen

George Gershwin kävi Pariisissa vuonna 1928 päästäkseen Maurice Ravelin oppilaaksi. Ravelin mielestä Gershwinillä ei ollut häneltä mitään opittavaa ja matkan merkittävimmäksi tulokseksi jäi vielä samana vuonna kantaesitetty orkesterifantasia Amerikkalainen Pariisissa.

Kulttuurien kolarointi vahvistetaan kiukkuisin äänimerkein jo ensiosan (Allegretto grazioso) alussa. Eurooppalaisen suurkaupungin vilinä ei ole kaukana rapakontakaisesta, mutta Pariisissa toilaileva turisti ei löydä paikkaansa kerkeästi kommentoivien gallialaisten keskellä.

Pariisin vapaamielisyys houkutteli 1920-luvulla kaupungin yöelämään monta amerikkalaista kulttuurioppilasta Aaron Coplandista ja Ernest Hemingwaystä Cole Porteriin ja F. Scott Fitzgeraldiin. Gershwinin sävelkuvasta erottuu mukaansatempaavan svengin ohessa yksinäisyys ja vieraus, jotka tiivistyvät jälkipuoliskon (Andante ma con ritmo deciso) suureen blues-melodiaan.

Tuosta kaipauksesta huokuu samalla teoksen tunnustuksellinen ja ennakkoluuloton amerikkalaisuus, jota kuvitti Vincente Minnellin seitsemällä Oscarilla palkittu samanniminen elokuva (1951), ikimuistoisina tanssitähtinään Gene Kelly ja Leslie Caron.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Hitlerin valtaannousu Saksassa helmikuussa 1933 lähetti maanpakoon säveltäjä Kurt Weillin (1900-1950) ja kirjailija Bertolt Brechtin (1898-1956). Mahagonny-laulunäytelmällä (1927) ja Kolmen pennin oopperalla (1928) kuuluisuuteen noussut taiteilijakaksikko näki Saksan Weimarin tasavallan kulttuurisen kukoistuksen olevan ohi.

Weill oli vallanvaihdon tapahtuessa Pariisissa, jossa varakas englantilaismesenaatti Edward James tilasi häneltä ballet chantén, lauletun tanssiteoksen, vaimolleen tanssijatar Tilly Loschille, sekä Weillin vaimolle, sopraano Lotte Lenyalle. Koreografiksi pestattiin nuori George Balanchine.

Annan kaksoisrooli oli siten olemassa ennen kuin Brecht kutsuttiin Sveitsistä Pariisiin kirjoittamaan Seitsemän kuolemansynnin (Die Sieben Todsünden) librettoa. Kesäkuussa 1933 kantaesitetystä teoksesta tuli Brechtin ja Weillin viimeinen yhteistyö. Libreton pohjana olivat paavi Gregorius ”Suuren” 500-luvulla määrittelemät pääpaheet: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Kuolemansyntejä niistä tuli kolmen ehdon täyttyessä: asia oli vakava, ihminen oli tietoinen asian vakavuudesta ja hän teki synnin vapaasta tahdosta.

Seitsemässä kuolemansynnissä laulava rationalisti-Anna ja tanssiva taiteellinen-Anna – saman tytön kaksi eri puolta – kohtaavat houkutukset, jotka edellinen mieltää esteeksi vaurastumiselle ja jälkimmäinen mahdollisuudeksi luovuudelle. Satiirisessa tarinassa perhe, miesääninen lauluyhtye, Louisianassa lähettää Anna-tyttärensä kiertueelle tienaamaan rahoja kotitalon rakentamiseen. Prologin ja epilogin kehystämällä seitsemän vuoden matkalla kohdataan seitsemän kaupunkia ja puntaroidaan seitsemää kuolemansyntiä. Teoksen USA näyttäytyy lähinnä materialistisen kulutusajattelun synnyinmaana.

Tehtävä määritellään Prologissa (Andante sostenuto). Ensimmäisessä osassa (Allegro vivace) perhe syyttää tytärtään vitkastelevasta Laiskuudesta. Toisen osan valssissa (Allegretto) edetään Ylpeydestä lankeemukseen: taiteellisesti kunnianhimoinen Anna haluaisi menestyä kabareetanssijana, mutta yleisö haluaa paljasta pintaa. Vihaa (Molto agitato) herättää Los Angelesissa epäoikeudenmukaisuuden näkeminen, jonka perhe yllyttää sivuuttamaan. Anna ennättää nauttimaan pöydän antimista (Mässäily, Largo), mutta perhe muistuttaa sovitusta laihasta dieetistä.

Himo (Moderato) yllättää Annan Bostonissa, jossa hän saa rikkaan mesenaatin, mutta tuhlaa rahansa köyhään rakastajaan. Anna II kannustaa luopumaan epätaloudellisesta Fernandosta. Mammonan suhteen ruokahalu kasvaa syödessä ja perheen on muistutettava julkkistähteyteen kohonnutta Annaa Ahneuden (Allegro giusto) riskeistä.

Kaiken tehtävälleen uhranneen Annan valtaa viimein Kateus (Allegro non troppo – Alla marcia) niitä kohtaan, jotka voivat laiskotella, tai ovat liian ylpeitä myydäkseen itseään, tai suuttuvat nähdessään epäoikeudenmukaisuutta. Epilogissa (Andante sostenuto) on palattu kotiin Louisianaan, jossa odottaa pieni talo Mississippin rannalla.

Weillin musiikissa soivat valssit, shimmyt, foxit, marssit ja tarantellat kuin loittonevina muistoina Weimarin tasavallan hilpeiltä vuosilta. Schubertin Winterreisen tavoin laulusarja vaeltaa viattomuuden tilasta kohti moraalista haaksirikkoa, jolla lunastetaan talo Louisianassa. Wagnerilaista johtoaihetekniikkaa Weill käyttää esitellessään alussa Annan tragediaa kuvastavan sävelmotiivin, joka yhdistää eri osia toisiinsa. Moraalisesta tuomiosta Brecht ja Weill eivät innostu: monilla ei ole vapautta valita oikean ja väärän välillä.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Prologi

ANNA:
Siskoni ja minä lähdimme Lousiannasta, missä Missisippin vesi kuun alla kimaltelee,
aivan kuin laulutkin siitä kertovat.
Sinne haluamme palata, mieluummin jo tänään, kuin huomenna.

Me lähdimme neljä viikkoa sitten suuriin kaupunkeihin onneamme etsimään.
Seitsemässä vuodessa saamme suoritettua tehtävämme, sitten palaamme takaisin.
Mutta mieluummin jo kuudessa.

Sillä meitä odottavat vanhempamme ja kaksi veljeä Lousiannassa. Heille lähetämme rahat, jotka tienaamme ja niillä rahoilla rakennetaan pieni talo. Pieni talo Mississippin rannalle Lousiannaan. Eikö niin Anna? Kyllä Anna.

Minun sisareni on kaunis, minä olen käytännöllinen. Hän on hieman sekaisin päästään, minä olen järkevä. Me emme oikeastaan ole kaksi persoonaa, vaan vain yksi ainoa. Meidän molempien nimi on Anna. Meillä on sama menneisyys ja sama tulevaisuus, sama sydän ja yhteinen pankkikirja ja kumpikin tekee vain sellaista, mikä hyödyttää molempia.

Eikö niin Anna?

Laiskuus

PERHE:
Toivottavasti Annamme pysyvät yhdessä.
Laiskuus on kaikkien paheiden alku.
Hän oli aina olevinaan jotain erikoista ja niin mukavuudenhaluinen.
Laiskuus on kaikkien paheiden alku.
Jos joku yritti saada hänet ylös sängystä, hän heitti pois
Laiskuus on kaikkien paheiden alku.
Siispä aamuisin ei tuo ”haalea pala” noussut lainkaan sängystä
Laiskuus on kaikkien paheiden alku.

Toisaalta meidän Annamme oli erittäin valpas lapsi
Laiskuus on kaikkien paheiden alku.
Hän on ollut aina tottelevainen ja uskollinen vanhemmilleen
Laiskuus on kaikkien paheiden alku.

Ja niin se tulee myös olemaan, toivomme
Laiskuus on kaikkien paheiden alku.
Ei saa antaa tärkeän tunnollisuuden herpaantua ulkomaillakaan
Laiskuus on kaikkien paheiden alku.

Herra valistakoon lapsiamme,
että he tunnistaisivat tien, joka johtaa vaurauteen
Hän antakoon heille voimaa ja iloa,
että he välttyvät tekemästä syntiä ja rikkomasta näitä lakeja
Se tekee heistä rikkaan ja onnellisen.

Ylpeys 

ANNA:
Sitten viimein oli saatu varusteet kuntoon, oli pestyt mekot ja hatut.
Löysimme pian myös työpaikan tanssijoina kabareessa.
Ja tämä oli Memphisissä, toisessa kaupungissa reissullamme. 

Ah, ei ollut Annalle helppoa. Vaatteet ja hatut tekevät tytön toiveikkaaksi.
Kun tiikerit juodessaan näkevät veden pinnassa kuvansa, niistä tulee usein vaarallisia 

Tosiaan, hän halusi olla taiteilija, ja tehdä taidettaan kabareessa Memphisissä,
toisessa kaupungissa reissullamme.
Mutta se ei ollut sitä, mitä ihmiset tahtoivat siellä.
Se, mitä ihmiset siellä tahtoivat, ei ollut tätä.
Nämä ihmiset, jotka maksavat haluavat saada vastinetta rahoilleen,
Ja jos joku piilottaa alastomuutensa kuin veltto kala, hän ei voi myöskään laskea
saavansa suosionosoituksia.

Niinpä sanoin sisarelleni Annalle; Ylpeys on jotain, mikä suodaan vain rikkaille ihmisille.
Tee, mitä ihmiset sinulta toivovat. Äläkä sitä, mitä haluaisit, että he sinulta toivovat.
Joskus iltaisin minulle on ongelma saada hänen ylimielisyytensä murtumaan.
Toisinaan laitoin hänet sänkyyn ja lohduttelin häntä: ’
Ajattele sitä pientä taloa Louisiannassa.

PERHE:
Herra valistakoon lapsiamme, että he tunnistaisivat tien, joka johtaa vaurauteen.
Se joka voittaa itsensä, saa voiton ja ansaitsee palkinnon.

Viha

PERHE:
Tästä ei päästä eteenpäin! Rahat, mitä he lähettävät ei ole lähellä  sellaisia summia, jolla voisi rakentaa taloa. He hotkivat kaiken itse. Nyt täytyy hiukan kovistella heidän päätään, muuten ei homma etene. Ne eivät todellakaan ole sellaisia summia, joilla voisi rakentaa pientä taloa.

ANNA:
Nyt sujuu, päästään eteenpäin! Me olemme jo Los Angelesissa. Ja avustajille ovat kaikki ovet avoimina. Nyt kun puhallamme yhteen hiileen ja väistämme jokaista harha-askelta, etenemme pysähtymättä ylös huipulle saakka.

PERHE:
Herra valistakoon lapsiamme, että he tunnistaisivat tien, joka johtaa vaurauteen.

ANNA:
Kuka kaatuu epäoikeudenmukaisuuden oksaan, häntä ei haluta minnekään.
Ja se, joka julmuudesta vihastuu, antaa itsensä haudata.
Jos joku ei siedä ilkeyttä, miksi häntä pitäisi sietää?
Jos joku ei ole kenellekään mitään velkaa, hän sovittakoon syntinsä jo maan päällä
Siksi Los Angelesissa, kolmannessa kaupungissa reissullamme, vieroitin sisareni vihasta ja avoimesta epäoikeudenmukaisuuden tuomitsemisesta, josta niin ankarasti rangaistaan.
Sanoin hänelle aina: Pidättele itseäsi Anna, sillä tiedät, mihin kontrolloimattomuus johtaa. Ja hän oli kanssani samaa mieltä ja sanoi: Minä tiedän Anna!

Mässäily

PERHE:
Saimme kirjeen Philadelphiasta. Anna voi hyvin ja ansaitsee viimeinkin. Hänellä on sopimus soolotanssijana. Nyt hän ei enää saa syödä, mitä hän haluaa ja milloin haluaa. Se tulee olemaan vaikeaa meidän Annallemme, sillä hän on kova ahmatti.

Voi kunpa he muistaisivat pitää kiinni sopimuksesta, sillä kukaan ei halua virtahepoa Philadelphiassa. Hänet punnitaan joka päivä, ja kauhistus jos hän lihoo grammankin, sillä he vetoavat sopimukseen: 52 kiloa on täsmälleen 52 kilon arvoinen ja jos mennään yli, se on paha juttu.

Mutta Anna on oikein järkevä ja huolehtii siitä, että pidetään kiinni sopimuksesta. Hän sanoo: Voit syödä taas sitten Lousiannassa, Anna.
Leivonnaisia, schnitzeleitä, parsaa, kananpoikaa, ja niitä pieniä keltaisia hunajakakkuja. Ajattele taloamme Lousiannassa.
Katso, rasvakerros kasvaa jo!
Siksi huolehdin sinusta: Ahmiminen on pahasta.
Hillitse itsesi Anna, sillä ahmiminen on pahasta.

Himo

 ANNA:
Ja sitten löysimme Bostonista miehen, joka maksoi hyvin rakkaudesta. Ja minulla oli ongelmia Annan kanssa, sillä hänkin rakasti, mutta erästä toista. Ja hän myös maksoi siitä rakkaudestaan.

Oi sanoin hänelle: ” Ilman uskollisuutta olet vain puolikkaan arvoinen.
Aina ei makseta siitä, että jokin on uutta, vaan siitä, mitä jotkut palvovat.
Niin voi korkeintaan tehdä hän, joka ei ole riippuvainen kenestäkään. Jonkun toisen nauru loppuu lyhyeen, jos hän unohtaa tilanteensa.”

Sanoin hänelle: Älä istu kahdella tuolilla. Ja sitten vierailin hänen luonaan ja sanoin hänelle: Tuollaiset tunteet ovat sisarelleni turmioksi. Niin voi tehdä vain hän, joka ei ole riippuvainen kenestäkään. Jonkun toisen nauru loppuu lyhyeen, jos hän unohtaa asemansa.

Valitettavasti tapasin Fernandoa yhä useammin. Meidän välillämme ei tietenkään ollut yhtään mitään, naurettavaa. Mutta Anna näki meidät ja hyökkäsi heti minun kimppuuni.

PERHE:
Herra valistakoon lapsiamme,
että he tunnistavat tien, joka johtaa vaurauteen
Hän antaa heille voimaa ja iloa,
että he välttyvät tekemästä syntiä ja rikkomasta näitä lakeja
Se tekee heistä rikkaan ja onnellisen.

ANNA:

Ja hän esittelee pientä valkoista takapuoltaan, joka on arvokkaampi kuin pieni tehdas. Näyttää sitä ilmaiseksi pilkkaajille ja katulapsille, joilla on maailman hävyttömin katse.
Tällaisia asioita tulee vastaan, jos yhdenkin kerran unohdat, että vain sellainen voi tehdä niin, joka ei ole kenestäkään riippuvainen.

PERHE:

Se joka voittaa itsensä, saa voiton ja ansaitsee palkinnon.

ANNA:

Voih, oli hankalaa saada asiat järjestykseen ja jättää hyvästit Fernandolle, ja pyytää anteeksi Edwardilta, ja kaikki ne pitkät yöt, kun kuulin Annan itkevän ja sanovat:

”Näinhän se kuuluu olla, mutta se on niin vaikeaa.”

Ahneus

PERHE:

Kuten tässä sanomalehdessä kerrotaan, on Anna nyt jo Baltimoressa ja hänen ympärilleen kerääntyy kaikenlaista sakkia. Hän tienaa siellä ilmeisesti paljon rahaa, ainakin lehdessä seisoo niin. Se on hyvä, että tyttö saa nimeä ja se auttaa häntä eteenpäin.

Kunpa hän ei olisi liian ahne, sillä pian hänestä ei enää ole hyötyä.
Kunpa hän ei olisi liian ahne, sillä pian hänen ympärilleen muodostuu suuri kaari, joka jännittää nuolen häntä kohti.
Se, joka paljastaa ahneutensa, sen ympärille muodostuu jännitetty kaari ja sormet osoittavat häntä, jonka ahneus on mittaamaton.

Kun yksi käsi ottaa, täytyy toisen antaa. Ottamista ja antamista, niin sen täytyy mennä. Punta punnasta, se on laki. Siispä toivomme, että meidän Annamme on järkevä, eivätkä ihmiset vie häneltä päältä viimeistä paitaa, eikä viimeisiä rahoja, sillä alastonta ahneutta ei voi suositella kenellekään.

Kateus

 ANNA:

Ja matkan viimeinen kaupunki oli San Francisco.
Kaikki meni muuten hyvin, mutta Anna oli usein väsynyt ja kateellinen muille,
jotka saivat viettää päivänsä siisteissä sisätiloissa.
ja joiden ei tarvinnut ostaa ja myydä
ja jotka saivat pitää ylpeytensä,
jotka saivat suuttua julmuuksista,
omistautua periaatteilleen,
olla onnellisia,
rakastaa vain rakastettuaan
ja ottaa sen, mitä tarvitsee.
Ja minä sanoin sisko-raukalleni:
”Me olemme kaikki syntyneet vapaina, ja jos se meitä miellyttää, voimme kävellä kohti valoa.”
Niinpä nuokin kävelevät pystypäin kohti voittoa, hölmöt, mutta minne he menevät, sitä he eivät tiedä.
Sisko, seuraa minua ja jätä nautinnot, muuten pidät vain siitä, mistä muutkin pitävät.
Jätä ilot typeryksille, sillä kukapa ei pelkäisi loppuaan.
Älä syö, älä juo, äläkä ole hidas.
Ajattele sitä rangaistusta, mikä seuraa rakkaudesta.
Mieti, mitä tapahtuisi, jos tekisit kaiken niin kuin itsellesi sopii, älä tee niin! älä tee niin!
Älä hyödynnä nuoruutta, äläkä tee niin!
Sisko, seuraa minua ja saat nähdä, että lopussa selviät voittajana.
He sen sijaan seisovat kauhistuttavan kuilun äärellä vapisevina tietämättä päämääräänsä.

PERHE:

Se joka voittaa itsensä, saa voiton ja ansaitsee palkinnon.

Epilogi

ANNA:

Sen jälkeen palasimme Louisiannaan, missä Missisippin vesi kuun alla kimaltelee,
Seitsemän vuotta kiertelimme kaupunkeja onneamme etsien, nyt olemme tehneet sen, ja nyt siellä seisoo se pieni talo Mississippi-joen rannalla, Lousiannassa, eikö totta Anna?
Kyllä Anna.

With friendly permission of Schott Music, Mainz, Germany

Heinäkuussa 1822 Franz Schubert kirjoitti elämäkerrallisen proosatekstin, jolle Ferdinand-veli antoi myöhemmin otsikon ”Minun uneni” (Mein Traum). Tekstissä Schubert kuvaa elämäänsä suuren sisarusparven poikkeusyksilönä, joka joutuu konfliktiin isänsä kanssa, pakenee kotoaan ja palaa sinne kuultuaan äitinsä kuolemasta. Jouduttuaan uudelleen välirikkoon isänsä kanssa hän karkaa jälleen vaeltavaan elämään. Mystisessä näyssä hän päätyy hurskaan neitsyen haudalle, jossa syntyy sovinto isän, pojan ja koko maailman välille.

Ferdinand-veljen säilyttämällä ja myöhemmin Robert Schumannille antamalla tekstillä oli todellisuuspohja nuoren Schubertin elämässä. Schubertin äiti Elisabeth kuoli 55-vuotiaana vuonna 1815. Opettajana työskentelevä isä toivoi Franzista työnsä jatkajaa ja karkotti itsenäisyyttä tavoittelevan nuoren säveltäjän kahdesti kotoaan. Tekstissä esiintyy monia Schubertin musiikissa esiin nousevia aiheita, kuten vaeltaminen, yksinäisyys, lohdutus ja vastausta vaille jäävä rakkaus.

Vuonna 1822 Schubert aloitti myös h-molli-sinfonian säveltämisen ja sai valmiiksi kaksi osaa, mutta ei jäljellä olevina vuosinaan saattanut teosta loppuun. Jo vuonna 1938 musiikintutkija Arnold Schering esitti, että ”Keskeneräisen” sinfonian kaksi osaa kuvastaisivat proosatekstin kahta puoliskoa. Ajatus on noussut uudelleen esiin 2000-luvulla. Keskeisin on oletus, että Schubert jätti h-molli-sinfonian tarkoituksella kesken, koska oli muotoillut musiikiksi proosatekstissään kuvailemansa elämänsä ristiriidat sekä niiden sovinnon, eikä löytänyt niille perusteltavaa jatkoa.

Teosesittely: Antti Häyrynen

Then, young girls naked and slender as reeds,
Danced the Shadow of the North Wind.
First they stood quiet as a field of corn
upon a still day.

And muted drums murmured of the drowsy heat.
Then the reed pipes
whispered of the evening breeze,

And the dancers’ arms rippled
like a breeze-stirred meadow
When the grass is high.

Then they moved gently as leaves flutter with the first breathing of a storm.
The wind strengthened to the melody of harps
And they swayed like papyrus
bowing in the marsh.

And the music heralded the storm
They were like trees where branches
Clasp, great winds and cater their leaves
As tempest driven offerings to the racing clouds.

Thunder muttered to the surge of drums
Until it seems that we were encompassed by a mighty storm
And as the music drifted into peace
The dancers’ rhythm turned to gentleness
Then the music enfolded quietness
And they were still, as trees upon a silent evening.

Always must I be Pharaoh,
Remote and wise and undisturbed
With no save Neyah I put off this garment of control.

I could not even be impatient
When the mirror showed my hair unsmooth,
Nor if the outline of my eye was smudged,
Could I throw wax upon the floor,
As I sometimes longed to do.

Always I had to preserve an unflawed calm,
As though the light around me shore like pearl
Instead of being flickered with the red of anger.

None knew that I felt like a harp to tightly strung,
Which at a touch giving forth harsh discords.

That crowns and wigs and
ceremonial robes were heavy
After a tunic and loose hair,
That to sit immobile a throne tired my muscles
Which were used to freedom.

In the temple I had been much alone
But now except when I was sleeping,
or in my sanctuary,
People were always with me,
People to whom I must be wise and kind.

There was no one who knew my secret
doubts and fears,
Or heard the foolish,
angry words that did not pass my lips,
But shouted in the silence of my thoughts.

Neyah and I were together, yet I was lonely:
Though I had his companionship,
I longed for that double link where each to each
Is like the balanced scale.

I could not tell Neyah of my longings,
Because I feared he would be sorrowful if he knew
That though I ruled beside him,
I still felt the loneliness of all women
Who do not have a man to share their lives with.

Tapiola Sinfonietta on vakiinnuttanut asemansa Suomen johtavana kamariorkesterina. Vuonna 1987 perustettu Espoon kaupunginorkesteri on 43 soittajan dynaaminen kokoonpano, jonka raikkaat ja vivahteikkaat tulkinnat saavat kiitosta aikakaudesta ja tyylisuunnasta riippumatta.

Orkesteri esiintyy usein ilman kapellimestaria, mikä kuuluu kamarimusiikillisena yhteissoittona, jossa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli.

Vuodesta 2000 alkaen orkesterilla on ollut johtamismalli, jossa orkesterin taiteellisesta suunnittelusta vastaa kahden muusikon ja intendentin muodostama johtoryhmä. Keskustelevuus ja monitaiteellisuus ulottuvat myös yhteistyöhön taiteellisten partnereiden, residenssitaiteilijoiden sekä vierailevien kapellimestarien ja solistien kanssa. Kaudella 2025–2026 taiteellisina partnereina toimivat sellisti-kapellimestari Nicolas Altstaedt, kapellimestari Ryan Bancroft ja kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman. Residenssitaiteilijana työskentelee pianisti Irina Zahharenkova.

Orkesterin kotisali on Espoon kulttuurikeskuksessa, ja esiintymiset saavuttavat kuulijoita myös konserttisalien ulkopuolella. Poikkeuksellisen laaja-alainen yleisötyö tavoittaa Espoossa kaikki ikäryhmät kohtuvauvoista senioreihin.

Orkesteri vierailee säännöllisesti kotimaisilla festivaaleilla. Vierailut ulkomailla ovat vahvistaneet kansainvälistä tunnettuutta palkitun diskografian ohella.

Oikeudet muutoksiin pidätetään / Subject to change without notice.

*Poissa kevään 2026 / Absent spring 2026.